Cobra Triangle
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCobra Triangle
1990 KevätCobra Trianglen on tuottanut brittiläinen Rare, jolla on mielenkiintoinen historia. Alunperin firma tunnettiin nimellä Ultimate, mutta kyseinen maineikas pelitalo katosi salaperäisesti, muutti nimensä ja alkoi keskittyä pelikonsoleihin. Aikoinaan Ultimaten tavaramerkkinä oli yläviiston perspektiivin käyttäminen ja myös Rare näyttää mieltyneen samaan tekniikkaan.
CT:n aiheena on pikaveneily, mitä käsitelläänkin todella monelta kantilta. Aluksi pujotellaan leppoisasti jokiuomassa ja ammuskellaan muita veneitä. Puolimatkassa tulee vastaan risteys, jossa voi näppärästi valita seuraavien tasojen järjestyksen. Jatkossa on tarjolla monen moista outoa ja ihmeellistä, kuten hyppyreissä pomppimista, vastavirtaan veneilyä ja tarkkuusammuntaa. Sekaan ängetyt merihirviöiden lahtaamiset ovat ehkä pieni tyylirikko, mutta makunsa kullakin. Alivarusteltuun paattiin on hankittava jatkuvasti parempaa välineistöä, jotta myöhemmillä tasoilla olisi edes jotain mahdollisuuksia.
Yksi omaperäisimmistä lajeista on miinojen hävittäminen, mikä sujuu siten, että pelaaja hinailee miinoja radan toiseen päähän ja samalla tietokoneen ohjaaman vene yrittää kaapata niitä itselleen. Uimareiden suojelemisessa on samantyylinen idea, mutta käännetyllä roolijaolla: tietokoneen veneet yrittävät ryöstää puomien keskellä uiskentelevia ukkeleita pelaajan antaessa suojatulitusta epätoivon vimmalla.
Näin nokkelasti ideoitua peliä voisi ylistää kuuden tunnin maratonpuheen verran, mutta sitten tullaankin vaikeustasoon liittyviin ikuisuuskysymyksiin. Sen vielä jotenkin sulattaa, että tasot vaihtelevat epäloogisesti äärimmäisen vaikeasta pitkästyttävän helppoon. Itse asiassa tällainen ratkaisu tarjoaa tervetulleita hengähdystaukoja pelaajalle. Mutta esimerkiksi kahdeksannelta tasolta löytyvä vesiputousten ylittäminen on niin tarkkaa touhua, että se ei välttämättä ole enää hauskaa.
Pieni turhauttavuus ei onneksi peliä pilaa, sillä siinä on kuitenkin niin paljon hyviä puolia. Ratoja on 25 täysin erilaista, pelattavuus on huolella hiottu ja jopa grafiikassa ja äänissä on paljon näppäriä oivalluksia, jotka luovat viimeistellyn vaikutelman. CT kuuluu niihin peleihin, jotka säännöllisesti kiroaa alimpaan helvettiin, mutta minuutin kuluttua sitä taas pelailee silmät kiiluen.
1990 KevätCobra Triangle was produced by the British Rare, which has an interesting history. Originally the firm was known as Ultimate, but that renowned games house mysteriously vanished, changed its name and started concentrating on games consoles. In its day Ultimate's trademark was the use of a diagonal overhead perspective, and Rare too seems to have taken a liking to the same technique.
CT's subject is speedboating, which it tackles from a great many angles. At first you slalom leisurely along a river channel taking potshots at other boats. Halfway along you come to a junction where you can handily choose the order of the following levels. After that there's all sorts of weird and wonderful stuff on offer, such as bouncing over ramps, boating against the current and precision shooting. The sea-monster slaughters crammed in among it all are perhaps a slight lapse of style, but each to their own. You have to keep getting better gear for your under-equipped tub so as to stand at least some kind of chance on the later levels.
One of the most original events is mine clearing, which works like this: the player tows mines to the other end of the course while a computer-controlled boat tries to snatch them for itself. Protecting swimmers has a similar sort of idea but with the roles reversed: the computer's boats try to kidnap the little fellows paddling about in the middle of the booms while the player lays down covering fire with the fury of desperation.
A game this cleverly thought out could be praised for the length of a six-hour marathon speech, but then we come to the eternal questions surrounding the difficulty level. You can somehow still swallow the levels varying illogically from extremely hard to boringly easy. In fact, that sort of arrangement gives the player welcome breathers. But crossing the waterfalls on level eight, for example, is such a precise business that it isn't necessarily fun any more.
Luckily a little frustration doesn't spoil the game, since it has so many good points all the same. There are 25 completely different courses, the playability has been carefully honed, and even the graphics and sound have lots of neat touches that create a polished impression. CT is one of those games that you regularly curse to the lowest pit of hell, but a minute later there you are playing it again with your eyes gleaming.
