Bloodwych
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyBloodwych
1990 KevätJo toinen yrittäjä saapuu kamppailemaan Dungeonmasterin kanssa. Pystyykö Bloodwych siihen, mihin Galdregons Domainin rahkeet eivät riittäneet?
Bloodwych on sijoitettu isoon linnaan, josta pelaajan on löydettävä neljä kristallia. Näillä voi joko karkoittaa pahuuden ikuisiksi ajoiksi tai sitten toisinpäin, mikäli hyvyys pännii. Valinnanvara on aina positiivista.
Pelaaja ohjaa neljän hengen sankariryhmää kolmiulotteisissa käytävissä. Mikä mielenkiintoisinta, kaksi sankariryhmää voi vaeltaa yhtäaikaa joko toisiaan auttaen tai toisiaan kiusaten. Ryhmän jäseniä voi myös erottaa loppujoukosta ja jättää vaikka nurkan taakse kyttäämään, ettei kukaan tule salaa kimppuun.
Ohjaus sujuu Dungeonmasterista tuttuun tyyliin ikoneilla, bonuksena mahdollisuus keskustella vastaantulijoiden kanssa. Taikasysteemi on yksinkertainen. Loitsukirjasta näkee käytettävissä olevat loitsut, ja satsaamalla enemmän taikapisteitä kasvaa paitsi voima myös onnistumisprosentti. Taistelusysteemi puolestaan on jotenkin liian yksinkertaisen tuntuinen.
Graafisesti ei Bloodwych pärjää DM:lle. Vaikka linnassa on huomattavasti enemmän tavaraa kuin Dungeonmasterin spartalaisissa käytävissä, ne suurimmaksi osaksi toimivat vain kulisseina ilman sen ihmeempää funktiota. Vastaantulevat hirviöt eivät juuri vakuuta, vaan säilyttävät spritemäisyytensä ja ääniefektit ovat aika kehnoja. Esikuvan tiheään tunnelmaan ei siis päästä.
Bloodwych on kuitenkin erittäin hyvä peli, kaksinpeluun tarjotessa mielenkiintoisia mahdollisuuksia, ja pikku-Amigan ostaneelle hyvää lohtua sillä aikaa kun säästösika kerää lisämuistirahoja. Pienellä lisäsuunnittelulla BW olisi antanut tiukan vastuksen Dungeonmasterille, mutta näinkin antaa tekemistä synkiksi syysilloiksi.
1990 KevätHere comes the second contender already, stepping up to take on Dungeonmaster. Can Bloodwych pull off what Galdregons Domain didn't have the muscle for?
Bloodwych is set in a large castle, where the player has to find four crystals. With these you can either banish evil for all eternity, or else the other way round, if goodness gets on your nerves. Having a choice is always a positive thing.
The player controls a four-strong party of heroes in three-dimensional corridors. Most interesting of all, two parties can roam at the same time, either helping each other or making each other's lives miserable. Party members can also be split off from the rest of the group and left, say, behind a corner on the lookout, so that nobody sneaks up and jumps you.
Control is handled with icons in the style familiar from Dungeonmaster, with the bonus of being able to chat with whoever you run into. The magic system is simple. The spellbook shows the spells available to you, and by putting more magic points into a spell you increase not only its power but also its chance of success. The combat system, on the other hand, somehow feels too simple.
Graphically, Bloodwych is no match for DM. Although the castle has a good deal more stuff in it than Dungeonmaster's spartan corridors, most of it just serves as scenery with no particular function. The monsters you meet hardly convince, staying stubbornly sprite-like, and the sound effects are pretty feeble. So it never gets anywhere near the dense atmosphere of the game it's modelled on.
Nevertheless, Bloodwych is a very good game, with two-player mode offering interesting possibilities, and for anyone who bought the little Amiga it's fine consolation while the piggy bank saves up for extra memory. With a little more design work BW would have given Dungeonmaster a real run for its money, but even as it is, it'll keep you busy through the gloomy autumn evenings.
