Wicked
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyWicked
1989 SyksyOnpa kiva nähdä Activisionin löytäneen juurensa. Viimeaikaisten vaihtelevatasositen arcadekäännösten jälkeen ilmestyi nasta Millenium ja nyt tulee Wicked.
Wickedissä taistellaan läpi eläinradan tähtikuvioiden Pahan vartijoita vastaan pikku Hyvänä Aurinkona. Taistelukentällä on "portteja", joista leviää kasvustoja ympäristöön. Kasvuston tarkoitus on peittää Pahan portit ja tämä tapahtuu ampumalla Pahaa kasvustoa, joka muuttuu punaiseksi ja samalla Hyvän kasvualustaksi. Päivisin Hyvän portit tuottavat itiöitä, joista kasvaa uusia portteja ja öisin Pahan portit tekevät samaa. Kasvatusta haittaa Pahan vartija, jonka saa ammuttua vain päivisin, öisin örkki emuloi Teräsmiestä.
Haitallisia tai hyödyllisiä lisäominaisuuksia saa kentän keskeltä ilmestyvistä Tarot-korteista. Vaikutus ilmeisesti perustuu siihen, onko Hyvä vai Paha johdolla. Koko ikuisuutta ei yhteen kenttään voi tuhrata, sillä mikäli Paha ei nujerru aikarajan puitteissa, täyttää pahaitiöiden sankka joukko koko ruudun.
Itse peli on ihan kivan näköinen, vaikkeivat spritet ulkonäöllään tai animoinnillaan juuri säväytäkään. Sen sijaan alussa esiintyvä kaikkinäkevä silmä verikyyneleineen on hieno, kuten myös ruudun yli valuva veri Game Overin iskiessä. Ja veren jälkeen ilmestyy hauta, jonka tyynen pinnan rikkoo maan alta tuleva käsi.
Amiga- ja ST-versiot ovat graafisesti identtisiä, Amigan kuitenkin nokittaessa vahvasti tunnelmallisella musiikillaan. Wicked on oiva ja originelli peli, jonka pahin vika on samankaltaisuus kentästä toiseen. Suositellaan siitä huolimatta.
1989 SyksyHow nice to see Activision has found its roots. After its recent arcade conversions of varying quality came the nifty Millenium, and now here comes Wicked.
In Wicked you fight your way through the constellations of the zodiac as a little Good Sun, against the guardians of Evil. On the battlefield there are "gates" from which growths spread into the surroundings. The point of the growth is to cover the gates of Evil, and this is done by shooting the Evil growth, which turns red and at the same time becomes a breeding ground for Good. By day the gates of Good produce spores that grow into new gates, and by night the gates of Evil do the same. The growing is hampered by the guardian of Evil, which can only be shot during the day; at night the orc emulates Superman.
Harmful or helpful extras come from Tarot cards that appear in the middle of the level. Their effect apparently depends on whether Good or Evil is in the lead. You can't fritter away a whole eternity on one level, because if Evil isn't crushed within the time limit, a dense swarm of evil spores fills the entire screen.
The game itself looks quite nice, even if the sprites hardly give you a thrill with their looks or their animation. The all-seeing eye with its tears of blood at the start, on the other hand, is superb, as is the blood trickling down the screen when Game Over strikes. And after the blood a grave appears, its calm surface broken by a hand reaching up from under the ground.
The Amiga and ST versions are graphically identical, though the Amiga pulls ahead with its intensely atmospheric music. Wicked is a fine and original game whose worst fault is its sameness from one level to the next. Recommended all the same.
