Who framed Roger Rabbit
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyWho framed Roger Rabbit
1989 SyksyRoger Rabbit puhalsi uusia tuulia Hollywoodin tunkkaiseen ilmakehään, yhdistäen 40-luvun Film Noiria, eläviä näyttelijöitä ja animaatiota ennennäkemättömällä tavalla.
Roger Rabbitin mikroversiota on ollut toteuttamassa Disneyn Buena Vista. Niinpä pelin grafiikka onkin sitä luokkaa, että toivomisen varaa ei juuri jää. Animaation lisäksi pelissä on paljon still-kuvia, joita voi ihailla pelin eri osien latautumista odotellessa.
Peliin on valittu elokuvasta kolme jaksoa, jotka jäljittelevät uskollisesti esikuviensa ilmettä. Kunkin osan alussa sikaria tuprutteleva, vaippaikäinen Baby Herman käy antamassa vinkkiä pelaajan tuleviin toimiin.
Ensimmäisessä osassa Rogerin on ajettava läpi kaupungin. Ajolaitteena toimii piirretty taksi Benny the Cab, joka osaa muun muassa hyppiä talojen katoille pois ruuhkaliikenteen jaloista.
Toisen osapelin tapahtumapaikka on Pen and Ink Club, jossa Roger juoksee ympäriinsä keräten pöydiltä paperisia lautasliinoja. Vauhti on valtava ja jäniksemme on vältettävä nappaamasta pöydille ilmaantuvia väkijuomia ja joutumasta ulosheittäjänä toimivan gorillan ulottuville. Mikäli Roger saa kerättyä kaikki lautasliinat, hän pääsee jatkamaan matkaansa kaupungin laidalle, jossa sijaitsee Acmen Gag Factory.
Pelissä on todella huimaavaa grafiikkaa ja animaatiota. Jotkut kohtaukset on toteutettu aivan yhtä upeasti kuin itse elokuvassakin. Musiikki on myös ajoittain miellyttävää, mutta äänitehosteet kaipaisivat hiukka tukevuutta. Osapelit ovat varsin simppeleitä, mutta vaikeutuvat pelin edetessä. Pahinta ovat pitkäksi venyvät odotusajat pelin eri vaiheiden latautumista odotellessa.
Pelillisesti Who Framed Roger Rabbit ei nouse keskinkertaista paremmaksi, sillä pääpaino on asetettu visuaaliselle osaamiselle. Se on vahinko sinänsä, sillä Rogerista olisi voinut tulla huippupeli pienellä lisäviritelyllä.
1989 SyksyRoger Rabbit blew fresh winds into Hollywood's stuffy atmosphere, combining 40s Film Noir, live actors and animation in a way never seen before.
The micro version of Roger Rabbit was put together by Disney's Buena Vista. So the game's graphics are of a class that leaves hardly anything to wish for. On top of the animation, the game has plenty of still pictures to admire while you wait for the various parts of the game to load.
Three sequences from the film have been picked for the game, and they faithfully copy the look of their originals. At the start of each part, the cigar-puffing Baby Herman, still in nappies, pops in to give the player a tip about what to do next.
In the first part Roger has to drive through the city. His ride is the cartoon taxi Benny the Cab, which can, among other things, jump up onto the rooftops, out of the way of the rush-hour traffic.
The second sub-game takes place at the Pen and Ink Club, where Roger runs around collecting paper napkins from the tables. The pace is tremendous, and our rabbit has to avoid grabbing the booze that pops up on the tables and getting within reach of the gorilla working as the bouncer. If Roger manages to collect all the napkins, he gets to continue his journey to the edge of town, where Acme's Gag Factory is located.
The game has truly dizzying graphics and animation. Some scenes have been done every bit as splendidly as in the film itself. The music is pleasant at times too, but the sound effects could use a bit more beef. The sub-games are fairly simple, but they get harder as the game goes on. Worst of all are the long, drawn-out waits while the various stages of the game load.
Gameplay-wise Who Framed Roger Rabbit doesn't rise above mediocre, since the main emphasis has been put on visual craft. That is a shame, really, since with a little more tuning Roger could have become a top game.
