Weird Dreams
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyWeird Dreams
1990 KevätNäin tämän pelin yli kaksi vuotta Englannissa PCW-messuilla, kun innostunut graafikko esitteli peliä Rainbirdin osastolla. Peli näytti ainakin minun mielestäni aivan valmiilta. Kummastuttaakin miksi pelin ilmestyminen myyntiin on kestänyt näin kauan.
Weird Dreams asettaa pelaajan leikkauspöydälle. Potilaana. Nukutusaine alkaa vaikuttaa ja pelaaja vaipuu uneen, josta ei ehkä ole paluuta. Kaikkihan me tiedämme, mitä sanotaan unessa kuolemisesta (vertaa Painajainen Elm Streetillä osat 1-5). Pelaajalla on 5 elämää ja joka kerta kun hahmo kuolee jonkin unen luoman kummajaisen seurauksena, on hän yhden pykälän lähempänä kuolemista leikkauspöydälle.
Ensimmäisessä kentässä pelaaja löytää itsensä jonkinlaisen hattarakoneen sisuksista. Hetken kuluttua hattaratikku laskeutuu alas ja alkaa pyöriä vinhaa vauhtia keräten ilmassa lentelevää hattara-ainesta. Kun tikku on täynnä hattaraa, nousee se ylös. Pelaajan pitänee kerätä itseensä paljon hattara-ainesta ja lopuksi tarttua tikkuun kiinni, jolloin tikku nostaa hänet pois koneesta. Valitettavasti vain tämä on aivan sekopäisen vaikea temppu.
Sama vika vaivaa muitakin 'unia'. Pikkutytön kanssa pallottelu ja balettitanssijan jalan väistely liukuvilla pianonkoskettimilla ovat kohtuuttoman vaikeita, eikä tämä suinkaan kehitä mielenkiintoa peliä kohtaan, päinvastoin. Vaikeuden takia pelin pakkaa nopeasti takaisin laatikkoonsa ja nakkaa menemään.
Yksi mainittavan arvoinen yksityiskohta on kuitenkin alkuruutu, jossa pelaaja makaa leikkauspöydällä ja lääkärit ovat kumartuneena potilaan ylle. Tämä on kuvattu potilaan silmin ja on lievästi sanottuna HÄIRITSEVÄ. Ruudun alareunassa väpättävä sydänkäyrä lisää kuvan kammottavuutta äärimmilleen. Todella hirveä kuva, joka saa nuorimmat pelaajat näkemään painajaisunia tai ainakin pelkäämään leikkaussalia koko lopun ikäänsä.
Grafiikka on todella hyvää, vaikkei aivan uskomattoman loistavaa. Ruudulla näyttää olevan enemmän kuin 16 väriä, kiitos taitavan piirtäjän. ST repii äänipiiristään sen minkä voi, mutta tuleva Amiga-versio peittoaa sen varmasti keveästi. Pelattavuus on kunnossa, joskin yletön vaikeus ärsyttää. Idea on loistava, mutta jotain jää puuttumaan.
1990 KevätI saw this game over two years ago at the PCW Show in England, when an enthusiastic graphic artist was demonstrating it on Rainbird's stand. To my mind at least, the game looked completely finished. Which makes me wonder why it has taken so long for the game to reach the shops.
Weird Dreams puts the player on the operating table. As the patient. The anaesthetic starts to take effect and the player sinks into a sleep from which there may be no return. We all know what they say about dying in your dreams (compare A Nightmare on Elm Street, parts 1-5). The player has 5 lives, and every time the character dies at the hands of some freak conjured up by the dream, the player is one notch closer to dying on the operating table.
In the first level the player finds themselves in the innards of some kind of candyfloss machine. After a moment a candyfloss stick comes down and starts spinning at a furious rate, gathering the candyfloss stuff flying about in the air. When the stick is full of candyfloss, it rises back up. The player presumably has to gather lots of candyfloss stuff onto themselves and finally grab hold of the stick, which then lifts them out of the machine. Unfortunately, this is a crazily difficult trick.
The same fault afflicts the other 'dreams' as well. Playing ball with a little girl and dodging a ballet dancer's foot on sliding piano keys are unreasonably difficult, and this by no means builds up any interest in the game - quite the reverse. Because of the difficulty, you soon pack the game back into its box and chuck it aside.
One detail worth mentioning, however, is the opening screen, where the player lies on the operating table and the doctors are bent over the patient. This is shown through the patient's eyes and is, to put it mildly, DISTURBING. The heart trace blipping at the bottom of the screen pushes the creepiness of the picture to the extreme. A truly horrible picture, which will give the youngest players nightmares or at least leave them afraid of operating theatres for the rest of their lives.
The graphics are really good, though not quite unbelievably brilliant. There seem to be more than 16 colours on screen, thanks to a skilled artist. The ST wrings what it can out of its sound chip, but the upcoming Amiga version will surely beat it with ease. The playability is fine, although the excessive difficulty grates. The idea is brilliant, but something is left missing.
