Voyager
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyVoyager
1989 SyksyKun Voyager aikoinaan jatkoi matkaansa kauas avaruuteen, kantoi se mukanaan kullattua levyä, joka muun muuassa sisälsi kutsun tulla tutustumaan planeetta Maahan.
Carpenterin elokuvassa Starman ystävällismieliseltä vierailijalta ensin ammuttiin alus alta ja olento itse kävi liki leikkauspöytää. Tällä kertaa vierailijat, ilmeisesti elokuvan nähneinä, tuhoavat Maan avaruusalukset ja alkavat rakentaa Saturnuksen kuihin tuotantolaitoksia lopullista hyökkäystä varten.
Mutta vähänpä he tietävät, että vielä yksi alus on avaruudessa. Se tiputtaa tankin heikoimmin puolustetun kuun pinnalle ja taistelu ihmiskunnan tulevaisuudesta alkaa.
Peli-idea Voyagerissa on yksinkertainen: joka kuu täytyy puhdistaa vihollisista ja sen jälkeen pelastautua emäalukselle ennen kuin kuu räjähtää. Monipuolisen tietokoneen lisäksi elossapysymistä auttaa kuitten pinnalta kerättävissä oleva lisäaseistus ja -laitteet. Liituriyksikön löytö antaa tankille kirjaimellisesti siivet. Kivoista ideoista mainittakoon muun muuassa aluksen tykkitornin nosto lentäviä muukalaisia vastaan ja tiputettavat kamerat, jotka on varustettu myös laserilla pientä kaukoammuntaa varten.
Toteutuksellisesti Voyager on virheetön. Kun on kylliksi ihastellut kolmiulotteista Voyageria, hieno aloitus näyttää tankin tiputuksen kuun pinnalle ja täytetty vektorigrafiikka on paitsi hienoa myös nopeaa ja atmosfääristä. Sama linja jatkuu itse pelissä. Se on yksinkertaisesti taktisesti aivoja rassaavaa, mutta reaktionopeuttakin vaativaa ammuskelua aidon tuntuisia vihollisia vastaan. Huonointa pelissä on suppea ohjekirja ja tallennusmahdollisuuden puuttuminen.
Kuusnelosen Stellar-7:ää rakastaville peli on unelmien täyttymys, mutta muutenkin Voyager on yksi niitä pelejä, jotka kuuluvat 16-bittisen pelikokoelman pakkohankintoihin. Tällaisia pelejä varten minä olen ST-Amigani ostanut.
1989 SyksyWhen Voyager went on its way far out into space all those years ago, it carried with it a gilded record which contained, among other things, an invitation to come and get acquainted with planet Earth.
In Carpenter's film Starman, the well-meaning visitor first had its ship shot out from under it, and the being itself came close to ending up on the operating table. This time the visitors, having evidently seen the film, destroy Earth's spacecraft and start building production plants on the moons of Saturn in preparation for the final attack.
But little do they know that one more ship is still out in space. It drops a tank onto the surface of the most weakly defended moon, and the battle for the future of mankind begins.
The game idea in Voyager is simple: every moon has to be cleared of enemies, after which you escape to the mothership before the moon explodes. Besides the versatile computer, staying alive is helped by the extra weapons and devices that can be collected from the moons' surfaces. Finding the glider unit literally gives the tank wings. Among the nice ideas, let's mention for instance raising the vehicle's gun turret against flying aliens, and droppable cameras that are also fitted with a laser for a spot of long-range sniping.
In terms of execution, Voyager is flawless. Once you've had your fill of admiring the three-dimensional Voyager, a fine intro shows the tank being dropped onto the moon's surface, and the filled vector graphics are not only fine-looking but also fast and atmospheric. The same line carries on in the game itself. It is quite simply tactically brain-racking yet reflex-demanding shooting against enemies that feel genuine. The worst things about the game are the skimpy manual and the lack of a save option.
For those who love the C-64's Stellar-7 the game is a dream come true, but even apart from that, Voyager is one of those games that belong among the must-buys of any 16-bit games collection. Games like this are what I bought my ST-Amiga for.
