Star Control
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStar Control
1991 SyksyUr-Quaanien massiivinen taisteluristeilijä lähestyy Maan risteilijää, joka laukoo epätoivoisesti maaliin hakeutuvia ydinkärkiohjuksia. Ur-Quaan laukaiseen hävittäjäparven, mutta voi! Ylijäämä SDI-lähipuolustusjärjestelmä pyyhkäisee sen kerralla historiaan. Taisteluristeilijä on kuitenkin päässyt kantaman päähän ja plasmalataus lähes tuhoaa Maan ylpeyden.
Järjettömällä tuurilla Maan aluksen kapteeni käyttää läheisen planeetan vetovoimakenttää linkoefektiin, ja onnistuu ohjuksella töräyttämään ylivoimaista vastustajaansa. Törmäys meteorin kanssa tönäisee Ur-Quaania sen verran, että linkoefekti jää haaveeksi ja alus törmää planeettaan. Ennenkuin moottorit purevat on Ur-Quuan kolaroinut itsensä romuksi. Ja vedonlyöjät ympäri maailmankaikkeutta miettivät, missä nukkuvat seuraavan yön kun kaikki rahat menivät.
Periaatteessa Star Control on uusintapainos vanhasta Space Battlesta, jossa kaksi alusta taistelee kaksiulotteisessa avaruudessa, jonka keskellä on planettaa vetovoimaefekteineen. Star Controllin kuitenkin pelastaa simppelin ampumapelin suosta mielikuvituksekkaat alukset. Sekä Hierarkialla että Liitolla on kahdeksan erilaista alusta ominen etuineen ja heikkouksineen. Joka aluksella on pääase sekä erikoisominaisuus/kakkosase, ja osa näistä on varsin luovia ratkaisuja kuten esimerkiksi energiaa syövät koirat tai miehistöä ilmalukosta avaruuteen houkutteleva seireeninlaulu. Tietysti vakiotavaraakin, kuten Star Trekistä käännetty Cloaking Device, suojakentät, hyperhyppy ja muuta löytyy. Yleensä massiivinen aseistus kompensoituu jähmeällä liikehdinnällä ja päinvastoin, mutta joka tapauksessa rähmäkäpälällä on osapuilleen tasavertaiset mahdollisuudet joysticktaiturin kanssa.
Erilaisia pelejä on kolmea lajia. Harjoittelu on silkkaa taistelua kahden täysin vapaasti valittavan aluksen välillä, mikä on erittäin hyödyllistä noin niinkuin oppimismielessä. Taistelussa sekä Hierarkian että Liiton laivastot iskevät yhteen, voittaja-aluksen jäädessä kentälle kunnes jommalta kummalta loppuu kalusto.
Varsinainen ydin on täysi peli, jossa kamppaillaan tähtisikermän omistuksesta. Planettoja on kolmea lajia: mineraaliplaneettoja kaivostoimintaan, elinkelpoisia planeettoja siirtokunnille ja kuolleita planeettoja muuten vaan. Siirtokunnissa voi tankata miehistötäydennyksiä, kaivokset tuottavat rahaa uusien alusten rakentamiseen (mikäli skenario sallii avaruusaseman.) Planeetat voi linnoittaa, jolloin vastustaja joutuu vähintäänkin pysähtymään niihin. Vastustajien parkkeeraminen saman planeetan kiertoradoille aiheuttaa taistelun. Mikäli valmiit skenaariot eivät miellytä on mukana helppokäyttöinen editointiohjelma.
Muutenkin Star Control on huolella tehty, josta todistavat jo kontrolli-optiot. Osapuolet saa tietysti kytkettyä joko täydellisesti tietokoneen tahi biologisen yksikön ohjaukseen. Yleensä strategian ja toiminnan ristisiitokset kaatuvat siihen, että ihmispelaajan taidot eivät riitä toimintaosuuksiin: jos kallis Chenjesu-taisteluristeilijä saa päihinsä jokaiselta markan pilipalihävittäjältä, lentää Star Control nurkkaan. Mutta tämä on vältetty: tietokoneen saa hoitamaan taistelut. Saa sen hoitamaan strategiankin, mutta enpä suosittele: koneen nerokkus ei ole korkeaa luokkaa.
Amiga- ja PC-versioiden välillä ei ole mainittavampaa eroa, Amigan ääniefektit ovat luonnollisesti paremmat.
Pikasilmäyksellä Star Control vaikuttaa varsin yksinkertaiselta avaruusräiskintäpeliltä, ja sitähän se itse asiassa onkin. Mutta tärkeintä on tietysti, että se älyttömän HAUSKA yksinkertainen avaruusräiskintäpeli, ja sellaisille on aina markkinarako. Kaksinpeluumahdollisuus senkun vain lisää riemua.
1991 SyksyThe Ur-Quaans' massive battlecruiser closes in on Earth's cruiser, which is desperately loosing off homing nuclear missiles. The Ur-Quaan launches a swarm of fighters, but alas! A surplus SDI point-defence system sweeps the lot into history in one go. Still, the battlecruiser has made it within range, and a plasma charge all but destroys the pride of Earth.
With sheer insane luck, the captain of the Earth ship uses the gravity field of a nearby planet for a slingshot effect and manages to blast the overwhelmingly superior opponent with a missile. A collision with a meteor nudges the Ur-Quaan just enough that the slingshot stays a pipe dream and the ship crashes into the planet. Before the engines can bite, the Ur-Quuan has smashed itself to scrap. And gamblers all over the universe are wondering where they'll be sleeping tonight, now that all their money's gone.
In principle Star Control is a remake of the old Space Battle, in which two ships fight it out in two-dimensional space with a planet in the middle, gravity effects and all. What rescues Star Control from the swamp of the simple shoot-'em-up, though, is its imaginative ships. The Hierarchy and the Alliance each have eight different ships, each with its own strengths and weaknesses. Every ship has a main weapon plus a special ability/secondary weapon, and some of these are pretty creative solutions, such as energy-eating dogs or a siren song that lures the crew out through the airlock into space. Naturally the standard stuff is there too, like the Cloaking Device pinched from Star Trek, shields, hyperjump and so on. As a rule, massive armament is offset by sluggish handling and vice versa, but in any case a butterfingers has roughly an even chance against a joystick virtuoso.
There are three kinds of game. Practice is pure combat between two completely freely chosen ships, which is extremely useful, like, from a learning point of view. In Melee, the fleets of the Hierarchy and the Alliance clash, the winning ship staying on the field until one side or the other runs out of hardware.
The real core is the full game, in which you fight for possession of a star cluster. There are three kinds of planet: mineral planets for mining, habitable planets for colonies and dead planets just because. At colonies you can tank up on crew replacements, and mines produce money for building new ships (if the scenario allows a starbase). Planets can be fortified, in which case the enemy at the very least has to stop at them. Opponents parking in orbit around the same planet triggers a battle. If the ready-made scenarios don't appeal, an easy-to-use editor is included.
Star Control is carefully made in other respects too, as the control options alone testify. Either side can of course be handed over entirely to the computer or to a biological unit. Strategy-action crossbreeds usually come to grief because the human player's skills aren't up to the action sequences: if your expensive Chenjesu battlecruiser gets beaten up by every two-bit tin-pot fighter, Star Control goes flying into the corner. But this has been avoided: you can get the computer to handle the battles. You can get it to handle the strategy as well, but I wouldn't recommend it: the machine's genius is not of a high order.
There's no difference worth mentioning between the Amiga and PC versions; the Amiga's sound effects are naturally better.
At a quick glance Star Control looks like a pretty simple space blaster, and as a matter of fact that's exactly what it is. But the main thing, of course, is that it's an insanely FUN simple space blaster, and there's always a gap in the market for those. The two-player option just piles on the joy.
