Joan of Arc
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyJoan of Arc
1989 SyksyKeskiaika! Tuo ritareiden, pulaan joutuneiden neitojen ja Graalin maljan aikakausi. Joan of Arc sijoittuu ajallisesti niille seutumille, plus miinus parisataa vuotta. Ilkeät englantilaiset ovat vallanneet ylpeän ja nykyäänkin halveksuvasti englantilaisiin suhtautuvan Ranskan ja sinun, pelaajan, on Orleansin neitsyen housuissa ajettava valloittajasiat tiehensä apunasi muutaman tuhannen miehen "ihmearmeija".
Pelin latauduttua tulee ensimmäisenä mieleen Cinemawaren "interaktiivinen elokuva" Defender of the Crown. Käyttäjäliityntä ja toteutus on siinä määrin yhtäläinen, tapahtumapaikka vain on eri. Räpellettyäni normaaliin tyyliin 15 minuuttia saamatta mitään näkyvää aikaan tutustuin käyttöohjeisiin. (Pelin mukana seuraava käsikirja on muuten valaiseva opus, kehottaisin kaikkia tutustumaan siihen ENNEN pelaamista) Hohei, Joan of Arc peseekin DOTC:n kädet alhaalla.
Joanissa on Defender-tyylinen kartta, jossa pääosa toiminnasta tuttuun tapaan tapahtuu. Mahdollisuuksia on vain huomattavasti enemmän kuin DOCissa. Muun muuassa ikäviä vastustajia voi salamurhauttaa ja kapinoivan rahvaan voi ripustaa köyden painoksi, mikäli he kapinoivat verouudistuksista. Silmittömällä sotimismentaliteetilla ei pelissä pärjää.
Joan of Arcissa on strategia-osuuden lisäksi alipelejä. Yhteen rysähtävät sotajoukot on kuvattu muurahaisarmeijoina, joiden liikkeitä voi määräillä hiirellä. Kun pelaaja valloittaa kaupunkia, joutuu hän miekkailemaan tiensä läpi laskusiltaa puolustavien joukkojen ja sitten kapuamaan muureja kivi- ja öljysateessa. Kaupunkia puolustaessaan pelaaja taas kaataa öljyä ja nakkelee kiviä hyökkääjien niskaan muinaisen Orc Attackin malliin. Runsaan latailun vuoksi olisi kuitenkin ollut mukavaa, mikäli ne eivät olisi pakollisia. Muutenkin Joan latailee joka välissä, mutta suostuu kuitenkin käyttämään kahta levyasemaa.
Taustoina toimintaosuuksissa on nokkelasti käytetty digitoituja kuvia ja animaatio on lisätty kuvan päälle. Äänipuoli rajoittuu ärsyttävään digitoituun torvisooloon ja digitoituihin miekan kalahduksiin ja miesten mölinöihin. Digitoidut äänitehosteet toimivat kyllä erinomaisesti strategiamaisessa taistelukohtauksessa ja miekkailussa. Miekkailusta TÄYTYY mainita, että onnistuneen kalvankalistelun lopuksi hävinneen pää vierähtää kauniisti kantajan harteilta ja pomppii pitkin laskusiltaa viehkeästi veren ruiskutessa ympäriinsä, mukana myös irtokäsiä ja kurkunkatkaisua. Kerrassaan upeaa.
Joka tapauksessa JOA:ssa on onnistuneesti sekoitettu strategia- ja toimintapelien aineksia ja tuloksena on lajinsa parhaimmistoon kuuluva peli, jolle Defender of Crownin kaltainen löysä paketti ei pärjää. Tie Ranskan kuninkaaksi on helppo, mutta vasta siitä peli varsinaisesti alkaakin.
1989 SyksyThe Middle Ages! That era of knights, damsels in distress and the Holy Grail. Joan of Arc is set somewhere around then, give or take a couple of hundred years. The nasty English have conquered proud France, which to this day looks down its nose at the English, and you, the player, must step into the trousers of the Maid of Orleans and drive the conquering swine away, helped by a "miracle army" of a few thousand men.
Once the game has loaded, the first thing that springs to mind is Cinemaware's "interactive movie" Defender of the Crown. The user interface and the execution are that similar; only the setting is different. After fumbling about in my usual style for 15 minutes without achieving anything visible, I got acquainted with the instructions. (The manual that comes with the game is an illuminating tome, by the way; I'd urge everyone to read it BEFORE playing) Lo and behold, Joan of Arc beats DOTC hands down.
Joan has a Defender-style map where, as usual, most of the action takes place. There are just a great many more possibilities than in DOC. Among other things, you can have troublesome opponents assassinated, and the rebellious rabble can be strung up to weigh down a rope if they revolt over tax reforms. A mindless warmongering mentality won't get you anywhere in this game.
Besides the strategy part, Joan of Arc has subgames. Armies crashing into each other are shown as armies of ants whose movements you can direct with the mouse. When the player is capturing a town, they have to sword-fight their way through the troops defending the drawbridge and then clamber up the walls in a hail of rocks and oil. When defending a town, on the other hand, the player pours oil and chucks rocks onto the attackers' heads in the manner of the ancient Orc Attack. With all the loading involved, though, it would have been nice if they weren't compulsory. Joan loads at every turn anyway, but at least it agrees to use two disk drives.
The action sections cleverly use digitised pictures as backgrounds, with the animation laid on top of the image. The sound side is limited to an irritating digitised horn solo plus digitised clangs of swords and men bellowing. The digitised sound effects do work excellently, though, in the strategy-style battle scene and in the swordfighting. About the swordfighting it MUST be mentioned that at the end of a successful bout of blade-clashing, the loser's head rolls gracefully off its bearer's shoulders and bounces charmingly along the drawbridge while blood sprays all around, with loose hands and throat-slitting thrown in too. Simply gorgeous.
In any case, JOA successfully mixes ingredients of strategy and action games, and the result is a game that ranks among the best of its kind, one that a loose package like Defender of Crown can't compete with. The road to becoming King of France is easy, but that is only where the game really begins.
