Human Killing Machine
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHuman Killing Machine
1989 SyksyKarate- ja tappelupelit ovat alkaneet muodostua ongelmajätteeksi, joiden markkinoinnissa kaikki on sallittua. Pelin kannessa koreilee puukoilla ja dynamiittipötköillä somistettu Schwarzenegger-vartalo, mutta ruudulla viuhtoo nynnerön näköinen Thai-nyrkkeilijä, jonka puntissa lukee Korea. Outoa.
No, joka tapauksessa tämän Kwonin (sukunimeltään epäilemättä Kim) tehtävänä on iskeä Igor-miliisiltä hampaat ikenien sisään ja arabisedältä Koraani poskelle ja muutenkin pyrkiä eroon matalan profiilin ulkopolitiikasta. Tasapuolisuuden vuoksi tappelukavereita löytyy länsimaistakin, kuten toreadori Miguel ja hänen härkänsä Brutus.
Seuraava hämmentävä seikka on pelin patologinen vaikeus. Aluksi en saanut Igorin voimamittaria hievahtamaan edes puoleenväliin vaikka kuinka ähelsin. Vitsi on siinä, että se heilahtaa kerrallaan vain millimetrin osia kun taas muutama isku kiväärinperällä lakaisee Kwonin katuun. Lisäksi Igorin voimat palautuvat nopeasti ennalleen vaikka hän kuinka tanssisi ripaskaa, mutta itse on oltava täysin liikkumatta. Se on niin väärin.
Lopulta älysin kaivaa esiin ultraextranopealla automaattilihaksella varustetun tikkuni ja otin käyttöön vanhan tutun lakaisupotkun. A vot, johon Igor kellistyi ja pääsin ihastelemaan kuinka somasti Igorin hauva antaa tassua. Sen pidemmälle sisu ei riittänyt, mutta olettaisin kaikkien vastustajien tuntuvan mahdottomilta voittaa kunnes löytää oikean taktiikan. Käytännössä se tarkoittaa yhden liikesarjan mahdollisimman mekaanista toistamista.
Pelihahmot ovat sinänsä mukavasti piirrettyjä, mutta animaatio on hätäisesti esitetty sarja asentoja. Taustat on onnistuttu pilaamaan omituisilla vesipestyillä pastellisävyillä. Latteuden täydentää tylsä musiikki ja ääniefektien puuttuminen.
Kiltit Kwon ja Igor, menkäähän nyt muualle tappelemaan minun monitoristani.
Jorin kommentit: Pelattavuudesta ei ole puhettakaan. Koko roskan pääsee läpi käyttämällä yhtä ainoaa liikettä kahdeksasta mahdollisesta. Alkuruutuun on jaksettu tehdä hieno skrollaus, mutta hiscore-listat nykyttävät ST:n malliin merkki kerrallan. Musiikki on vallan kamalaa. Human Killing Machine on täyttä roskaa.
1989 SyksyKarate and fighting games have started to turn into hazardous waste, and in marketing them anything goes. Flaunting itself on the box is a Schwarzenegger physique festooned with knives and sticks of dynamite, but on screen a wimpy-looking Thai boxer flails about with Korea written on his trouser leg. Strange.
Well, anyway, this Kwon (surname no doubt Kim) has the job of knocking Igor the militiaman's teeth back into his gums and smacking the Arab gent's Koran into his cheek, and generally trying to break free of a low-profile foreign policy. For the sake of balance there are sparring partners from the West too, such as the toreador Miguel and his bull Brutus.
The next baffling thing is the game's pathological difficulty. At first I couldn't get Igor's energy meter to budge even halfway, however much I strained. The joke is that it only moves by fractions of a millimetre at a time, whereas a few blows from a rifle butt flatten Kwon into the pavement. What's more, Igor's strength quickly recovers however much he jigs about doing Russian folk dances, but you yourself have to stay completely motionless. It's so wrong.
Eventually I had the sense to dig out my stick with the ultra-extra-fast automatic muscle and brought out the good old sweep kick. A vot, at which Igor toppled over and I got to admire how sweetly Igor's doggy gives a paw. My grit didn't stretch any further than that, but I'd assume every opponent feels impossible to beat until you find the right tactic. In practice that means repeating one sequence of moves as mechanically as possible.
The characters are nicely drawn as such, but the animation is a hastily presented series of poses. The backgrounds have been successfully ruined with strange washed-out pastel shades. The flatness is rounded off by dull music and the absence of sound effects.
Now then, Kwon and Igor, be good boys and go and do your fighting somewhere other than my monitor.
Jori's comments: There's no playability to speak of. You can get through the whole rubbish heap using one single move out of the eight available. Someone could be bothered to make a fancy scroller for the title screen, but the hiscore tables judder along ST-fashion one character at a time. The music is downright awful. Human Killing Machine is utter rubbish.
