Dragon's Lair
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDragon's Lair
1989 SyksyAikoja sitten näin ulkomaalaisissa lehdissä mainoksia Amigan Dragon's Lairista. Ruutuvalokuvat näyttivät herkullisilta, itse asiassa niin herkullisilta, että löin vetoa että ne oli otettu alkuperäisestä laserlevyjä käyttävästä kolikkopelistä. Pelin lopulta ilmestyttyä kävi ilmi, että olinkin väärässä. Amerikkalainen Readysoft on kehittänyt animaatiosysteemin, jonka avulla kolikkopelistä digitoituja grafiikoita voidaan pyörittää Amigassa pelin kummemmin tahimatta. Maksoin tyytyväisenä hävityn vitosen ja keskityin peliin.
Moni kakku päältä kaunis ja niin edelleen. Myöntää täytyy, että Dragon's Lair on auraalisesti ja visuaalisesti varmasti Amigan kehittynein ja vaikuttavin aikaansaannos tähän mennessä. Idea on siis ohjata urheaa prinssiä matkalla pelastamaan kaunis prinsessa lohikäärmeen linnasta. Grafiikka ja äänet on digitoitu suoraan kolikkopelistä ja ne koettuaan uskoo että lähemmäksi esikuvaansa mikään peli ei voi enää päästä. OK, ulkokuori on siis enemmän kuin kunnossa. Mutta hyvän pelin tekemiseen vaaditaan toki muutakin ja kaikki se puuttuu pelistä lähes totaalisesti.
Esimerkiksi pelattavuus. Ensimmäinen peli meni joystickin kanssa tahimisessa: miksei mitään tapahdu??!! Joku viisas mies on sanonut että kun kaikki muu epäonnistuu, lue käyttöohjeet. Joten ei muuta kuin pieni ohjekirjasen tapainen paketin pohjalta esiin ja nopea selaus...ahaa. Kirjanen väittää kivenkovaan, että ruudulla hilluva Dirk-sankari tottelee joystickin liikkeitä, mutta toistuvien yritysten ja joystickportin vaihtamisten jälkeen ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi jää näppäimistö. Näppäimistä ohjaaminen ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa. Käsikirjasta ei olekaan sitten muuta apua.
Alun innostuneisuutta karistavia tekijöitä löytyy loppujen lopuksi uskomattomasti.
Tuntuma peliin on todella olematon, kun koskaan ei tiedä menikö käsky perille asti. Amiga 500:n omistajien riemuksi peli vaatii muistia täyden megan ja mieluiten kaksi tai jopa useampia levyasemia. Amiga 1000:n (sen parhaan Amigan) omistajat voivat lohduttautua tiedolla, että Dragon's Lair pyörii heidän koneissaan puolellakin megalla. Kokemuksesta voin sanoa, etten edes harkitsisi DL:n pelaamista yhdellä levyasemalla, kun kolmellakin pelaaminen on kuin tervassa uimista. Peli käyttää levyasemia todella paljon, mutta onneksi latausajat ovat sangen lyhyitä. Pelin saa installoitua kovalevyllekin, mutta kovolle täytyy tehdä erillinen 10 megan partitio peliä varten.
Dragon's Lair on loistava ohjelmointitekniikan taidonnäyte ja pelityylinsä esimerkillinen edustaja. Itse en siitä liiemmin pitänyt, mutta lajissaan se on erinomainen. Täysistä puuttuvat puoli pistettä lähtivät pelin kohtuuttoman vaikeuden takia.
1989 SyksyAges ago I saw adverts for the Amiga Dragon's Lair in foreign magazines. The screenshots looked delicious, so delicious in fact that I bet they had been taken from the original laserdisc coin-op. When the game finally came out, it turned out I'd been wrong. The American Readysoft has developed an animation system that lets graphics digitised from the coin-op run on the Amiga without the game bogging down to speak of. Satisfied, I paid up the fiver I'd lost and concentrated on the game.
All that glitters is not gold, and so on. It has to be admitted that Dragon's Lair is, aurally and visually, surely the most advanced and impressive achievement on the Amiga so far. So the idea is to guide a brave prince on a journey to rescue a beautiful princess from a dragon's castle. The graphics and sound have been digitised straight from the coin-op, and once you've experienced them you believe that no game can ever get any closer to its original. OK, so the outer shell is more than fine. But making a good game takes more than that, of course, and all of that is almost totally missing from this game.
Take playability, for example. The whole first game was spent fumbling with the joystick: why isn't anything happening??!! Some wise man once said that when all else fails, read the instructions. So there's nothing for it but to dig the little booklet-type thing out from the bottom of the box and have a quick leaf through...aha. The booklet swears blind that our hero Dirk, cavorting about on the screen, obeys the joystick's movements, but after repeated attempts and switching joystick ports, the only option left that works is the keyboard. Steering with the keys isn't nearly as hard as it sounds. Beyond that, the manual is no help at all.
In the end, there turns out to be an unbelievable number of things that shake off your initial enthusiasm.
The feel of the game is truly non-existent, since you never know whether a command made it all the way through. To the delight of Amiga 500 owners, the game needs a full meg of memory and preferably two or even more disk drives. Owners of the Amiga 1000 (the best Amiga there is) can console themselves with the knowledge that Dragon's Lair runs on their machines with just half a meg. I can say from experience that I wouldn't even consider playing DL with one disk drive, when even with three, playing it is like wading through treacle. The game uses the disk drives a great deal, but luckily the loading times are fairly short. The game can even be installed on a hard disk, but you have to make a separate 10 meg partition on the hard drive for it.
Dragon's Lair is a brilliant showcase of programming technique and an exemplary representative of its game style. I didn't much care for it myself, but within its genre it is excellent. The half point short of full marks was lost because of the game's unreasonable difficulty.
