Dragon's Lair
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDragon's Lair
1987Meidän päivinämme lähes kaikki lohikäärmeet ovat kuolleet, muutamia naislohikäärmeitä lukuunottamatta. Ja lohikäärmeiden kohtalon ovat jakaneet laserpelitkin, joista kuuluisimpaan Dragon's Lair perustuu.
Ekologiasta viis, prinsessa on tärkeämpi, duumii Dirk Daring dunkeutuessaan lohikäärmeen pesään läpi mittaamattomien kauhujen ja ansojen. Siinä pähkinänkuoressa pelin juoni, joka jättää auki sen ikuisen ongelman, mitä lohikäärmeet prinsessoilla tekevät? Henkilökohtaisesti kallistun niinsanottuun juusto ja rotanloukku -teoriaan. Mutta asiaan, sanoi lohikäärme ritarille kun jutustelu liikaa venyi.
Lohikäärme-rukan tappoa enemmän vaatii rohkeutta julkaista kotimikroversio pelistä, joka pohjautuu laserlevyjärjestelmään, koska niissä tulos näyttää lähinnä piirroselokuvalta. Ja sille tasolehan kotimikrojen grafiikalla ei päästä. Ei Software Projectsin silti tarvitse hävetä. Käännös on onnistunut varsin hyvin, ja vaikka grafiikka ei työllistäkään kuusnelosen grafiikkapiiriä sen äärirajoille, on se vähintään keskinkertaista parempaa. Animaatio on varsin onnistunutta ja hahmot yleensä suurikokoisia. Mittavasta valikoimasta kenttiä on mukaan valittu yhdeksän. Näistä yksi on tosin vähän hutaisten tehdyn näköinen, mutta muut ovat kelpo kamaa. Varsinkin viimeinen eli lohikäärmeruutu, jossa iso liekinheitin yrittää tehdä haarniskassa haudutettua paahtoritaria, on kivan näköinen.
Ohjelmointitekninen uutuus on se, että peli lataa kasetilta seuraavaa ruutua samaan aikaan kun edellistä pelataan. Hyvä keksintö, joka saisi levitä. Pelinä Dragon's Lair on samanlainen kuin esikuvansakin, eli firenappulasta viuhuu miekka ja kangesta ritari liikkuu. Jos ajoitus on oikea, kuolema vältetään ja päästään eteenpäin. Musiikki on kivaa, paitsi se pätkä, joka tulee Dirkin kuollessa. Ehkä kuulin sen liian usein, mutta pikkuhiljaa se alkoi käymään hermoille. Itse en aikoinani kovin innostunut Dragon's Lairista ollut enkä näin ollen tästäkään, mutta pari tuttua lohikäärmeentappajafanaatikkoa syttyi kyllä kotiversiostakin. Pikkuinen viimeistely olisi maksanut vaivan, mutta mikään heikko esitys ei Dragon's Lair ole. Mutta, urhea ritari, lasergrafiikkaa ei sinun pidä odottaman.
1987In our day nearly all dragons are dead, apart from a few she-dragons. And the dragons' fate has also been shared by the laserdisc games, the most famous of which Dragon's Lair is based on.
Ecology be damned, the princess matters more, declares Dirk Daring as he delves into the dragon's den through untold horrors and traps. That, in a nutshell, is the plot of the game, and it leaves open that eternal question: what do dragons do with princesses? Personally I lean towards the so-called cheese-and-mousetrap theory. But down to business, as the dragon said to the knight when the small talk dragged on too long.
It takes more courage than killing some poor dragon to put out a home computer version of a game built on a laserdisc system, because on those the result looks more or less like an animated cartoon. And home computer graphics simply can't reach that level. Still, Software Projects has nothing to be ashamed of. The conversion has come off rather well, and even if the graphics don't push the Commodore 64's graphics chip to its absolute limits, they're at least better than average. The animation is very well done and the characters are mostly large. From the extensive selection of levels, nine have been picked for this. One of them, admittedly, looks a bit slapdash, but the rest are decent stuff. The last one in particular, the dragon screen, where a big flamethrower tries to turn you into roast knight braised in its own armour, looks nice.
The technical novelty in the programming is that the game loads the next screen from tape while you're playing the previous one. A good invention that deserves to catch on. As a game, Dragon's Lair is just like its original: the fire button swishes the sword and the joystick moves the knight. If the timing is right, death is avoided and you get further. The music is nice, except for the snippet that plays when Dirk dies. Maybe I heard it too often, but little by little it started getting on my nerves. I was never all that keen on Dragon's Lair back in the day, and so I'm not on this one either, but a couple of dragon-slaying fanatics I know certainly caught fire over the home version too. A little polish would have been worth the trouble, but Dragon's Lair is by no means a weak effort. But, brave knight, thou shalt not expect laser graphics.
