Tiger Road
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTiger Road
1989 KevätRuy Barbie Ohin avovelho Ruy Ken Oh haaveilee lapsiarmeijasta. Omista lapsista koostuvan armeijan valmistaminen veisi kuitenkin niin kauan aikaa, että laiskana miehenä herra Oh päättääkin varastella muksut ympäristöstä. Onneksi on olemassa sankareita, kuten Lee Wong, jonka lyhyen tähtäimen suunitelmiin kuuluu hankkia lapset takaisin niiden alkuperäisille omistajille.
Lee Wong etenee horisontaalisesti ja poukkii pitkin palkkeja paukuttaen piikkinuijallaan pahat oliot parahultaisen pieniksi paloiksi. Osa olioista jättää jälkeensä lisäaseita ja energiaa palauttavia annoksia. Valitettavasti näyttää olevan yksi lysti mitä asetta Wong käyttää, eroja niiden välillä kun ei ole.
Niin sankari kuin pahat pojatkin on yleensä ottaen animoitu ihan kivasti ja näyttävätkin kohtalaisen siedettäviltä, mutta mitään huippuunsa viritettyä grafiikkaa ei Tiikeritien penkereeltä löydy. Äänet ovat tavanomaisen tylsiä.
Tiger Road on ihan hyväksyttävä Ghostsén Goblins -tyyppinen peli, jota pelailee sen pahemmin kyllästyttämättä, muttei missään välissä sydän pelaamisen riemusta pakahtumaisillaan. Saavutus kai sekin Go!n yleinen taso huomioon ottaen, ja lause joka valitettavasti alkaa sopia peliin kuin peliin.
1989 KevätRuy Barbie Oh's live-in wizard Ruy Ken Oh dreams of an army of children. Producing an army made up of his own children would take so long, however, that being a lazy man, Mr. Oh decides to pinch the kids from the surrounding area instead. Luckily there are heroes, such as Lee Wong, whose short-term plans include getting the children back to their original owners.
Lee Wong advances horizontally and bounces along the beams, battering the bad beasties into perfectly bite-sized bits with his spiked club. Some of the creatures leave behind extra weapons and energy-restoring rations. Unfortunately it seems to make no odds which weapon Wong uses, since there's no difference between them.
Both the hero and the bad guys are, generally speaking, animated quite nicely and look reasonably tolerable, but you won't find any graphics tuned to the max along the verges of Tiger Road. The sound is the usual dull stuff.
Tiger Road is a perfectly acceptable Ghostsén Goblins-type game that you can play without getting too bored, but at no point is your heart about to burst with the joy of playing. I suppose even that is an achievement, considering Go!'s general standard, and a sentence that, sadly, is starting to fit just about any game.
