Road Blasters
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRoad Blasters
1988Road Blasters on varmasti jokaisen kuskiksi itseään luulevan unelma. Saa paitsi ajaa ylinopeutta niin myös ampua kaikki 'tanan torvet ja sunnuntaiajurit sentin siivuiksi. Kyllä se aina torventoitottelun ja ylikansallisen elekielen voittaa.
Valitettavasti muutkin kuskit ovat aseistautuneita ja tienvieret ovat täynnä tykkipesäkkeitä, joten tykit tulevat todella tarpeeseen eivätkä aina edes riitä. Onneksi ystävällinen lähihelikopteri toimittaa järeämpää paukkurautaa. Ja bensaa saa loogisesti kerättyä tieltä. Road Blasters on lähinnä aseistettu versio Outrunista, mutta ilman edellisen vaihtelevaa maastoa.
Mittaristoon pitäisi syttyä varoitusvalo, kun tajuaa että Road Blastersin on kääntänyt sama pumppu joka on vastuussa kuusnelosen Outrunista. Tällä kertaa he ovat kuitenkin ylittäneet itsensä, sillä Road Blasters on vielä tylsempi ja alkeellisemman näköinen kuin Outrun. Ja kuulostaa yhtä kamalalta kuin näyttää.
Grafiikka on kehnoa. Oma auto ja varusteita tuova lentokone ovat jotenkuten siedettävän näköisiä, mutta kaikki muu ruudulla on hiomatonta ja karkeaa. Animointi on raivostuttavan nykivää johtuen merkkigrafiikan käytöstä ja vaikutelma ajokin alla kiitävästä asfaltista vaatii mielikuvitusta.
Äänet ovat vaatimattomat. Normaalisti ajettaessa ei kuulu minkäänlaista moottorin ääntä, vaan tuntuu kuin sähköautolla köröttelisi, myös nopeuden puolesta, vaikka mittari väittääkin että mentäisiin kolmatta sataa mailia tunnissa. Vasta nitroinjektorin (lisävaruste) aktivoiminen irrottaa kaiuttimesta kunnon kiihdytysäänen. Musiikinpätkät ovat lyhyitä ja muut äänet satunnaisia pimahduksia, räjähdyksiä ja vingahduksia.
Pelattavuus on onneton. Auto tottelee tikkua ihan hyvin, mutta kun merkkianimoidut vastustajat liikkuvat tiellä tökstöks-tyyliin kolmella askelella horisontista nokan eteen, niin eri etäisyydellä olevat kohteet ovat näennäisesti täysin yhtä pitkän matkan päässä. Minkäs ohitat ensin? Samalla periaatteella liikkuvat tien vierustan esineet ja viimeistään siinä vaiheessa kun tykkitorni tuhoaa sinut ampumalla selvästi ohi, alkavat ärräpäät sinkoilla.
Kuusnelosella voi tehdä hyvän autopelin, mutta sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Siitä ei Road Blasters ole kuullutkaan. 16-bittisille voi olla luvassa kelvollinen arcadekäännös. Ainesta siihen Road Blastersissa olisi.
1988Road Blasters is surely the dream of everyone who fancies themselves a driver. Not only do you get to speed, you also get to shoot all the friggin' morons and Sunday drivers into wafer-thin slices. That sure beats honking your horn and the international language of gestures every time.
Unfortunately the other drivers are armed too, and the roadsides are full of gun emplacements, so the guns really come in handy and aren't always even enough. Luckily a friendly neighbourhood helicopter delivers heftier shooting irons. And fuel, logically, is collected off the road. Road Blasters is basically an armed version of Outrun, but without the latter's varied terrain.
A warning light ought to flash up on the dashboard when you realise that Road Blasters was converted by the same outfit responsible for the C-64 Outrun. This time, however, they have outdone themselves, since Road Blasters is even duller and more primitive-looking than Outrun. And it sounds as awful as it looks.
The graphics are shoddy. Your own car and the plane that brings the equipment look more or less tolerable, but everything else on the screen is unpolished and crude. The animation is infuriatingly jerky because of the use of character graphics, and getting any impression of tarmac racing by beneath the vehicle takes imagination.
The sound is modest. When you drive normally there is no engine noise of any kind; it feels like trundling along in an electric car, speed-wise too, even though the speedometer claims you're doing well over two hundred miles an hour. Only activating the nitro injector (optional extra) coaxes a proper acceleration roar out of the speaker. The snatches of music are short and the other sounds are random pops, explosions and squeals.
Playability is miserable. The car obeys the stick well enough, but when the character-animated opponents move down the road clunk-clunk style in three steps from the horizon to right in front of your bonnet, targets at different distances seem to be exactly the same distance away. Which one do you overtake first? The roadside objects move on the same principle, and by the time a gun turret destroys you by shooting clearly wide of you, at the very latest, the curses start flying.
You can make a good driving game on the C-64, but you have to put some effort into it. Road Blasters has never even heard of that. The 16-bit machines may be in for a decent arcade conversion. Road Blasters would have the makings of one.
