Rambo III
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRambo III
1989 KevätVoin kuvitella afgaanisissien riemun, kun he leiritulen ääressä videolta katselevat miten Sylvester Stallone vajaassa parissa tunnissa tappaa enemmän neuvostosotilaita kuin Afganistanissa on koskaan ollutkaan. Se vain todistaa, että aina löytyy joku jota Rambo kiinnostaa. Mumina III on tietysti tullut pelinäkin.
Osiossa yksi tarkoitus on pelastaa eversti Trautman epäinhimillisten kiduttajaneuvostosotilaiden inhoista kynsistä. Kuten edellisessä Rambossa Sly aloittaa nytkin puukolla, mutta löytää lisää aseita matkan varrelta. Muutakin tavaraa löytyy aina miinaharavaa ja infrapunalaseja myöten. Sanomattakin on selvää etteivät ne ole siellä turhaan.
Linnake vyöryy ohitse Gauntletiaanisesti hyläten kuitenkin scrollauksen. Trautmanin lisäksi bonuksia irtoaa pelastetuista afgaanisisseistä. Kuusnelosessa osion suurin moka on uskomattoman tyhmät venäläissotilaat, jotka eivät huomaa Ramboa ennen kuin tämä hyppää heidän eteensä ja sanoo: "Amerikka on hylännyt veteraaninsa.", ST:ssä sentään on havaittavissa heikkoja jälkiä älykkyydestä.
Osa kaksi on muuten identtinen ykkösen kanssa, mutta tällä kertaa Rambon tehtävä on virittää linnakkeeseen sijoitetut pommit ja ottaa pitkät ennen kuin neuvostoarmeija muuttaa taivaan suureen kolhoosiin. Lopuksi Rambo rientää helikopterille neuvostotankin ohjaimissa. Horisontista rientää kohti tankkiloi, sotilai ja maamiinohoi, jotka Rambon täytyy tuhota uskollisella tykillään ennen kuin ne koskettavat syvästi hänen tankkiaan.
Kokonaisuutena Rambo III ei ole hassumpi peli. Kuusnelosessa äänieffektit ovat aika onnettomia eikä grafiikka anna aihetta ylettömiin kehuihin, mutta kokonaisuus on kuitenkin plussan puolella. ST-versio on luonnollisesti graafisesti varsin näyttävä. Spritester Stallone sitä paitsi tietää rajansa näyttelijänä paremmin kuin elävä esikuvansa: Se ei edes yritä puhua.
1989 KevätI can imagine the glee of the Afghan guerrillas as they sit by the campfire watching on video how Sylvester Stallone, in not quite a couple of hours, kills more Soviet soldiers than there have ever been in Afghanistan. It just goes to show that there's always somebody who's interested in Rambo. Mumble III has, of course, come out as a game too.
In section one the aim is to rescue Colonel Trautman from the vile clutches of inhuman torturer-Soviet-soldiers. As in the previous Rambo, Sly starts out with a knife again, but finds more weapons along the way. Other gear turns up too, right down to a mine detector and infrared goggles. It goes without saying that they're not there for nothing.
The fortress rolls past in Gauntletian fashion, though it ditches the scrolling. As well as Trautman, bonuses come from rescued Afghan guerrillas. On the C-64 the section's biggest blunder is the unbelievably stupid Russian soldiers, who don't notice Rambo until he jumps out in front of them and says: "America has abandoned its veterans."; on the ST, at least, faint traces of intelligence can be detected.
Part two is otherwise identical to part one, but this time Rambo's job is to arm the bombs planted in the fortress and take to his heels before the Soviet army moves up to the great kolkhoz in the sky. Finally Rambo races to the helicopter at the controls of a Soviet tank. Charging at him from the horizon come tankses, soljers an' landmineses, which Rambo has to destroy with his trusty cannon before they leave his tank deeply touched.
All in all Rambo III isn't a bad game at all. On the C-64 the sound effects are pretty miserable and the graphics give no cause for extravagant praise, but on the whole it still comes out on the plus side. The ST version is naturally quite impressive graphically. Besides, Spritester Stallone knows his limits as an actor better than his living model does: It doesn't even try to talk.
