Powerplay
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPowerplay
1989 KevätPowerplay on ikivanha peli, mutta ei tässä muodossa. C-64:n versiohan julkaistiin luoja ties kuinka kauan sitten, mutta Arcana päätti yllättää kaikki Amigistit tekemällä pelistä uuden version nimenomaan Amigalle. Arcanan mukaan he ovat kyllästyneet Amigistien valituksiin siitä, ettei Amigaa käytetä kunnolla, vaan kaikki pelit käännetään suoraan ST:stä.
Mitä tähän uuteen versioon on sitten muutettu? Ympätty mukaan muutama sample ja lisätty värien määrää 16:sta 32:een. Toki grafiikkaakin on muutettu, pelistä löytyy kiitettävä määrä digitoituja kasvoja, jotka ovat luultavasti syöneet ne ylimääräiset 16 väriä.
Powerplay on pohjimmiltaan tietokilpailu 1-4 pelaajalle. Sitä pelataan shakkilaudan tapaisella alueella. Kukin pelaaja valitsee itselleen nelihenkisen joukkueen, jonka jälkeen valitaan mitä nappulaa halutaan liikuttaa. Tietokone esittää kysymyksen, johon oikein vastattuaan pelaaja saa liikuttaa valitsemaansa nappulaa haluamaansa suuntaan. Jos kahden joukkueen nappulat joutuvat samalle ruudulle, seuraa kaksintaistelu. Tietokone esittää jälleen kysymyksiä, joihin vastataan niin nopeasti kuin voidaan. Se kumpi vastaa ensin oikein, saa pisteitä. Hävinnyt luonnollisesti menettää pisteitä. Se kummalta ensin loppuvat pisteet, saa tuta jonkin kivan rangaistuksen, kuten kivettymmisen. Näin sitten edetään, kunnes vain voittaja on enää jäljellä.
Kuulostaa yksinkertaiselta? Ongelmana onkin se, että kysymykset on suunnattu täysin muulle yleisölle kuin suomalaisille. Tietenkin kaikki kysymykset ovat englanniksi, osa kysymyksistä on erittäin vaikeita ja osa sellaisia, mitä suomalaiset eivät oikeastaan edes voi tietää. Näiden syiden takia peliä voikin suositella vain kielitaitoisille pelaajille. Audiopuoli on köyhä, mutta hoitaa hommansa ja videopuoli on viimeistelty huolella, mutta vaikeat englanninkieliset kysymykset eivät innosta.
1989 KevätPowerplay is an ancient game, but not in this form. The C-64 version came out heaven knows how long ago, but Arcana decided to surprise all the Amigans by making a new version of the game specifically for the Amiga. According to Arcana, they're fed up with the Amigans' complaints that the Amiga isn't being used properly and that every game is just converted straight from the ST.
So what has been changed in this new version? A few samples have been crammed in and the number of colours raised from 16 to 32. The graphics have been changed too, of course: the game has a commendable number of digitised faces, which have probably eaten up those extra 16 colours.
At heart Powerplay is a quiz for 1-4 players. It's played on an area rather like a chessboard. Each player picks a four-man team, after which you choose which piece you want to move. The computer asks a question, and after answering it correctly the player gets to move the chosen piece in whichever direction they like. If two teams' pieces end up on the same square, a duel follows. The computer again asks questions, which are answered as fast as you can manage. Whichever of the two answers correctly first gets points. The loser naturally loses points. Whichever of the two runs out of points first gets a taste of some lovely punishment, such as being turned to stone. And so it goes on until only the winner is left.
Sounds simple? The problem is that the questions are aimed squarely at an audience other than Finns. Naturally all the questions are in English; some of them are extremely difficult and some are things Finns can't really be expected to know at all. For these reasons the game can only be recommended to players with a good command of the language. The audio side is meagre but does its job, and the video side has been carefully polished, but the difficult English-language questions don't exactly fire you up.
