Neuromancer
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyNeuromancer
1989 KevätWilliam Gibsonin esikoisteos Neuromancer on noussut kulttikirjaksi sitä mukaa kun se on napannut kaikki mahdolliset palkinnot, joita tieteiskirjalle voidaan myöntää: Hugon, Nebulan ja Philip K. Dickin muistopalkinnon. Nyt siitä on tehty myös tietokonepeli, ja elokuvaa filmataan täyttä päätä. Onneksi edes suomalaiset kirjankustantajat ovat pitäneet päänsä kylmänä eivätkä ole erehtyneet julkaisemaan tätä cyberpunkin perusteosta suomeksi (nirsknarsk!, kirskuvat hampaat).
Neuromancer on lisenssipeliksi siitä erikoinen, että se ei edes yritä toistaa itse kirjan juonta. Tapahtumat vain sijoittuvat Gibsonin luomaan saasteiseen cyberpunk-tulevaisuuteen, jota hallitsevat Hosakan, Maas Biolabsin ja Hitachin kaltaiset megakorporaatiot. Kasvihuoneilmiö jäytää, eikä ihmishenki ole elinten jälleenmyyntiarvoa kalliimpi.
Todellisen maailman lisäksi on olemassa niin kutsuttu cyberavaruus - tietokoneverkko, johon kaikki maailman tietokannat, tietokoneet ja tekoälyt ovat yhteydessä. Myös pieni ihminen pääsee cyberavaruuteen kytkemällä päätteensä plugin korvansa takana olevaan pistokkeeseen. Tietokannat on kuitenkin suojattu asiattomia tunkeutujia vastaan. Cyberavaruudessa käydäänkin jatkuvaa sotaa suojausohjelmimen eli jään ja hakkereiden jäänsärkijäohjelmien välillä. Jos ihmisaivot voidaan kytkeä tietokoneeseen, niin myös tietokone voi kytkeytyä ihmisaivoihin...
Neuromancer on King's Quest -tyyppinen roolipeli, jota on terästetty cyberavaruusjaksoilla ja tietokantapalveluilla. Päähahmo on yksinäinen hakkeri, jonka kaverit alkavat yksi kerrallaan kadota. Vastaus piilee jossakin cyberavaruuden sokkeloissa, mutta kun pääte on pantattu ja käteiskortilla vaivaiset kuusi uutta jeniä, niin ei paljon naurata... Jostakin pitäisi saada lisäkortteja aivoihin, ja kun keuhkotkin on jo myyty, ei kai auta muu kuin antautua Hitahille koekaniiniksi.
Pelinä Neuromancer ei yllä kirjan tasolle, mutta kipeän huumorin ja Gibsonin ystäville sitä voi silti suositella pienin varauksin (C-64-version neljä levykkeenpuoliskoa ja tahmaisuus).
1989 KevätWilliam Gibson's debut novel Neuromancer has risen to cult status as it has scooped up every possible award a science fiction book can be given: the Hugo, the Nebula and the Philip K. Dick Memorial Award. Now it has also been made into a computer game, and a film is being shot at full tilt. Luckily Finnish book publishers at least have kept a cool head and have not been so misguided as to publish this foundational work of cyberpunk in Finnish (grind-gnash!, teeth grinding).
As a licensed game, Neuromancer is unusual in that it doesn't even try to reproduce the plot of the book itself. The events are simply set in the polluted cyberpunk future Gibson created, ruled by megacorporations such as Hosaka, Maas Biolabs and Hitachi. The greenhouse effect gnaws away, and a human life is worth no more than the resale value of its organs.
Besides the real world there is so-called cyberspace - a computer network to which all the world's databases, computers and artificial intelligences are connected. Even the little guy can get into cyberspace, by plugging the jack of their terminal into the socket behind their ear. The databases, however, are protected against unauthorised intruders. So a constant war is waged in cyberspace between the security programs, or ICE, and the hackers' icebreaker programs. If the human brain can be connected to a computer, then a computer can also connect itself to the human brain...
Neuromancer is a King's Quest-type role-playing game, spiked with cyberspace sequences and database services. The main character is a lone hacker whose pals start vanishing one by one. The answer lies somewhere in the mazes of cyberspace, but when your terminal is in hock and there's a measly six New Yen on your cash card, you're not laughing much... You need to get hold of extra cards for your brain from somewhere, and since you've already sold your lungs too, I suppose there's nothing for it but to sign yourself over to Hitahi as a guinea pig.
As a game Neuromancer doesn't reach the level of the book, but to friends of sick humour and of Gibson it can still be recommended with minor reservations (the C-64 version's four disk sides and sluggishness).
