Captain Blood
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCaptain Blood
1989 KevätOletko koskaan miettinyt mitä sanoisit E.T:lle, jos hän sattuisi ovikelloa soittamaan? Lähiaikoina, kun interstellaarinen matkustelu tulee lisääntymään,löytyy varmasti töitä eri rotujen väliselle tulkille. Ja perusopintoihin käy hyvin Captain Blood.
Captain Bloodin juoni on saatu eri monimutkaiseksi, mutta tiivistettynä se koostuu Bloodin kloonien keräämisestä peligalaksin kymmeniltä tuhansilta planeetoilta. Vain kloonien palauttaminen takaisin Bloodiin pelastaa hänen alati rappeutuvan fyysisen raaminsa.
Kun Bloodin alus, Arkki saapuu planeetan kiertoradalle, eri kytkimistä voi vaikka valita fraktaaligrafiikalla tehdyn pintaskannauksen, joka on ihan kivan näköinen, mutta täysin hyödytön. Planeetan voi myös halutessaan tuhota tai sitten lähettää orgaanisen Ooorx-luotaimen planeetalle.
Ooorxin lento planeetan pinnan yllä on kuvattu todella upealla fraktaali-vektorigrafiikalla. Joillain planeetoilla haittaavat puolustuslaserit, jotka alkavat lukittua Ooorxiin mikäli lentokorkeus on liian suuri. Tarkoitus lentojaksossa on löytää kuilu, jonka perällä odottaa aito planeetan asukas, ja tässä tehtävässä avustaa suuresti oikean suunnan näyttävä kursori. Ja nyt pääsemmekin Veren ytimeen. Muukalaisen kanssa voi keskustella käyttämällä kymmeniä ikoneja sisältävää symbolikirjastoa. Turha kai sanoakaan, että keskustelu on välillä huiman abstraktia (ME WARRIOR DEAD GENETIC).
Tarkoitus olisi joka tapauksessa yrittää urkkia tietoa kloonien sijainnista, mutta Infogrames on iskenyt kirveensä kivekseen. Keskustelu vaatii, kiitos valtavan ikonipaljouden, melkoista kielineroa ennenkuin mitään saa selville. Ja kaikeksi iloksi kaikki kerätty tieto on kertakäyttötavaraa, sillä peli on joka kerta erilainen. Eipähän ainakaan kyllästy aina samoihin muukalaisrotuihin. Keskustelun lisäksi Bloodissa ei juuri muuta sisältöä olekaan, ja piristävää ammuskelua on turha toivoa. Aikansa kuluksi voi siirtää ("Beam me up, Bloody") asukin alukseen ja kuljettaa toiselle planeetalle tai jopa tappaa hänet.
Bloodin toteutus on todella huippuluokkaa mikä varmasti selittää pelin myyntimenestyksen. Grafiikka on joka koneessa asteikon kärkipäässä. Ylipitkät hyperavaruus- ja planeetantuho- sekvenssitkin voi halutessaan jättää väliin. Ääniäkään on paha haukkua. Upea Jarren kappale aloittaa pelin ja muukalaisten "puhe" on todella loistavaa ja pieksee kevyesti Little Computer Peoplen kuusnelosversion. Ja kun kasibittiin päästiin, niin onhan senkin Bloodissa ihan kivat kuvat ja äänet.
Upeista puitteistaan huolimatta Blood ei tarjoa tarpeeksi rikasta ja monipuolista virikeympäristöä. Jokaiselle kommunikaatiovaikeuksia harrastavalle kapteeni Veri on pakko-ostos, mutta muille voi vain suositella koepeliä. Etteivät kodin getsemanessa sitten valu pikkukapteenin verikyyneleet.
1989 KevätHave you ever wondered what you'd say if E.T. happened to ring your doorbell? In the near future, as interstellar travel becomes more common, there's bound to be work for interpreters between the different races. And Captain Blood will do nicely for the basic course.
Captain Blood's plot has been made seriously complicated, but boiled down it consists of collecting Blood's clones from the tens of thousands of planets in the game's galaxy. Only returning the clones back into Blood will save the captain's ever-decaying physical frame.
When Blood's ship, the Ark, arrives in a planet's orbit, you can use the various switches to select, say, a surface scan done in fractal graphics, which looks quite nice but is completely useless. If you like, you can also destroy the planet, or else send the organic Ooorx probe down to it.
The Ooorx's flight over the planet's surface is depicted in truly gorgeous fractal vector graphics. On some planets you're harassed by defence lasers, which start locking on to the Ooorx if you fly too high. The aim of the flight sequence is to find a chasm at the far end of which a genuine inhabitant of the planet is waiting, and a cursor showing the right direction is a great help in this task. And now we get to the very heart of Blood. You can converse with the alien using a symbol library containing dozens of icons. Needless to say, the conversation is at times wildly abstract (ME WARRIOR DEAD GENETIC).
The idea, in any case, is to try to pump them for information on where the clones are, but Infogrames has swung its axe straight into its own nuts. Thanks to the vast profusion of icons, the conversation demands quite some linguistic genius before you find anything out. And to everyone's great delight, all the information you gather is disposable, since the game is different every time. Well, at least you won't get bored of the same old alien races. Apart from the conversation there's hardly anything else to Blood, and there's no point hoping for some invigorating shooting. To pass the time you can transport ("Beam me up, Bloody") the local on board your ship and ferry them to another planet, or even kill them.
Blood's implementation is truly top class, which surely explains the game's sales success. On every machine the graphics are at the top end of the scale. Even the overlong hyperspace and planet-destruction sequences can be skipped if you want. The sound is hard to knock, either. A superb Jarre piece opens the game, and the aliens' "speech" is really brilliant and easily thrashes the Commodore 64 version of Little Computer People. And now that we've got onto 8-bit: even its Blood has pretty nice pictures and sounds.
Despite its gorgeous trappings, Blood doesn't offer a sufficiently rich and varied stimulus environment. For anyone whose hobby is communication difficulties, Captain Blood is a must-buy, but everyone else can only be recommended a trial play. Lest the little captain end up weeping tears of blood in the Gethsemane of the family home.
