Winter Olympics '88
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyWinter Olympics '88
1988liiihanaa. Taas urheilupeli.
Pof. Tällä kertaa ovat lajeina mäkihyppy, laskettelu, ampumahiihto, pujottelu ja kelkkailu. Ei näitä samoja lajeja ollakaan pelattu jo vaikka miten monessa pelissä aikaisemmin. Miksei joku, jos aivan välttämättä haluaa tehdä talviurheilupelin, voi ottaa joitain uusia lajeja? Kuten tupakan sytyttäminen jäisessä viimassa tulitikulla ilman kintaita, jäätyneen oluen sulattaminen, avantouinti, hangessa kieriminen, liukastelu jäällä tms.
Jos lajit olisivat hyvin toteutettuja, olisi jotain ehkä vielä pelastettu. Mutta ei: jotain klikkaa, ja pahasti sittenkin. Mäkihyppyyn on kylläkin otettu uusi näkökulma tornin huipulta hyppääjän takaa, mutta alastullessa on jotain pahasti vialla. Realistisuutta, realistisuutta... En usko, että kukaan hyppääjä saa niin suurta nopeutta aikaan, että voi liitäessään ilman halki laskeutua vain puolisen metriä sadan metrin matkalla... Tai että missään olisi niin vaakasuorassa olevaa laskeutumisalustaa.
Ampumahiihdossa lähes sama. Mikä yllättävintä, se on identtinen kopio Winter Gamesin ampumahiihdosta. Vain huononnettu. Realistisuutta. Eikö alamäkeen tultaessa pitäisi päästä kovempaa kuin ylämäkeen, vai?
Slalom. Realistisuutta. Vaikka paukauttaa täysillä sivulaitaan, ei tapahdu mitään. Laskija vain oikenee laskemaan suoraan alaspäin. Eikä edes lippuihin voi törmätä. Laskettelussa on jo sentään jotain tuntua, ja se onkin ainoa laji, jossa ei mikään pahemmin ota lanttuun.
Toiseksi parasta pelissä on ylivoimaisesti grafiikka, joka onkin lähes huippuluokkaa. Kiitoksen arvoisia ovat myös musiikit, jotka ovat joka lajissa erilaiset. Laskettelussa on jo todella hyvä musiikki, joka onkin sitten pelin parasta antia. Mutta tämän yhden kappaleen takia ei tätä toki ostaa kannata.
Surkeaa, surkeaa. Miksi, miksi joku tekee tälläistä? Hyviä pelejä on vähän, kohtalaisia useampia. Mutta tämä. Ei! Kun lataamisetkin ovat niin hirvittävän pitkiä kuin ovat, ei käteen jää muuta kuin pahoja muistoja ja heikosti nukutut yöt. Koska tahansa saattaa iskeä painajainen, jossa sinut on pakotettu pelaamaan WO 88:ia. Ja kaikki lajit pelattuaan ei edes voi aloittaa alusta, vaan koko roska on ladattava alusta alkaen uudelleen. Vaikka kuka sellaista tekisikään? Suuri Taivaallinen Cracker minua suojelkoon tälläisilta peleiltä hamassa tulevaisuudessa. Amen.
1988Loooovely. Another sports game.
Pfft. This time the events are ski jumping, downhill, biathlon, slalom and bobsleigh. It's not as if these very same events have already been played in who knows how many games before. Why can't somebody who absolutely has to make a winter sports game pick some new events? Like lighting a cigarette with a match in an icy gale without mittens, thawing frozen beer, swimming in a hole in the ice, rolling in the snowdrifts, slipping and sliding on the ice, or whatever.
If the events were well done, something might still have been salvaged. But no: something's out of whack, and badly at that. The ski jump does take a new viewpoint, from the top of the tower behind the jumper, but something is badly wrong with the way down. Realism, realism... I don't believe any jumper can build up so much speed that, gliding through the air, they drop only half a metre or so over a hundred metres... Or that there's a landing slope anywhere that horizontal.
Pretty much the same with the biathlon. Most surprising of all, it's an identical copy of the biathlon in Winter Games. Only made worse. Realism. Shouldn't you go faster downhill than uphill, or what?
Slalom. Realism. Even if you slam full tilt into the side edge, nothing happens. The skier just straightens up and heads straight downhill. And you can't even crash into the flags. The downhill at least has some feel to it, and it's the only event where nothing really does your head in.
By far the second-best thing in the game is the graphics, which are close to top class. The music also deserves praise, being different in every event. The downhill has really good music, which is in fact the best thing the game has to offer. But of course it's not worth buying this just for that one tune.
Wretched, wretched. Why, oh why does anybody make something like this? Good games are few, decent ones rather more numerous. But this. No! When the loading times are as horrendously long as they are on top of everything, all you're left with is bad memories and badly slept nights. At any moment a nightmare may strike in which you've been forced to play WO 88. And once you've played all the events you can't even start over; the whole lot of junk has to be loaded again from the very beginning. Not that anybody would ever do such a thing, would they? May the Great Heavenly Cracker protect me from games like this for evermore. Amen.
