Stellar Conquest
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStellar Conquest
1988Lyhyestä virsi kaunis: Kun Maan avaruuslaivasto poistui 2230 Kiffrynin Kissojen tähtisikermästä, jäi paikalle kaksi toisilleen vihamielistä ryhmää, kapitalistinen Liiga ja kommunistis-kristillinen Ihmisten Pyhä Tasavalta. IPT pitää tietysti ahnetta kauppiasryhmittymää roskana jumalan silmässä ja julistaa pyhän sodan. Liigalla on muutama vuosi aikaa varustautua, ennen kuin taistelu alkaa...
Siinä perustilanne SSI:n Stellar Conquestista, joka tarjoaa pelaajalle tai useammalle mahdollisuuden kokeilla, josko kapasiteetti riittää hallitsemaan kaikkea niin siirtokuntapolitiikasta tuotannon kautta avaruustaisteluihin. Pelissä voi valita lyhyistä harjoitteluskenarioista aina täysimittaiseen vuosikymmeniä kestävään kampanjaan. Pelijakso on neljännesvuosi ja jakaantuu kolmeen vaiheeseen: raaka-aineiden optimaalinen jako ja tarviketuotanto, alusten liikuttelu ja taistelu, sekä tietokoneen ohjaama vaihe, jossa lasketaan muun muuassa voittopisteet.
Stellar Conquest on erittäin mielenkiintoinen peli, niin kuin avaruuteen sijoittuvat strategiapelit usein pakkaavat olemaan. Pelaaminen sujuu mukavasti hiirellä, ei tosin niin sujuvasti kuin voisi. Grafiikka on tarkoituksenmukaista ja selvää. SC:ssa on monia erikoisen hyviä puolia, esimerkiksi erikykyiset laivastokomentajat, joiden kyvyt selviävät vasta taistelussa, ja etenkin mahdollisuus itse suunnitella voittamattoman laivastonsa alustyypit. Tämä onkin tärkeää, sillä edes James Kirk ei pärjäisi Sopwith Camelilla Constellation-luokan tähtialusta vastaan.
Negatiivista pelissä on lähinnä se, että todella hiuksianostattavia tilanteita on kovin vähän, koska tietokone ei pelaa erikoisen luovaa peliä, vaan tyytyy pelaamaan varman päälle. Ja erikoisen iso miinus on sekava ohjekirja, jonka saa tavata moneen kertaan, ennen kuin aivoissa alkaa aamu sarastaa. Peliä olisi myös parantanut mahdollisuus luoda sattumanvaraisia tähtisikermiä.
Joka tapauksessa strategiapelit 16-bittisiin ovat enemmän kuin tervetulleita. Näin Imperium Galactiumin ST-versiota odotellessa Stellar Conquest on joka tapauksessa erinomainen tapa hukata monta päivää lyhyestä ihmiselosta.
1988Short and sweet: when Earth's space fleet left the star cluster of Kiffryn's Cats in 2230, two mutually hostile factions were left behind, the capitalist League and the communist-Christian People's Holy Republic. The PHR naturally regards the greedy merchant bloc as a mote in God's eye and declares a holy war. The League has a few years to arm itself before the fighting starts...
That's the basic situation in SSI's Stellar Conquest, which gives one or more players the chance to find out whether their capacity is up to managing everything from colonial policy through production to space battles. The game lets you choose anything from short training scenarios all the way up to a full-length campaign lasting decades. A game turn is a quarter of a year and splits into three phases: the optimal allocation of raw materials and the production of supplies, moving ships and fighting, and a computer-run phase in which, among other things, victory points are calculated.
Stellar Conquest is an extremely interesting game, as space strategy games so often tend to be. Playing with the mouse goes nicely, though not as smoothly as it might. The graphics are functional and clear. SC has many exceptionally good features, for example fleet commanders of varying ability, whose skills only come to light in battle, and above all the chance to design the ship types of your invincible fleet yourself. This really matters, because not even James Kirk would get far in a Sopwith Camel against a Constellation-class starship.
The main negative is that truly hair-raising situations are very few and far between, because the computer doesn't play a particularly creative game but is content to play it safe. And an especially big minus is the muddled manual, which you have to spell your way through many times before dawn starts to break in your brain. The game would also have been improved by the option of creating random star clusters.
In any case, strategy games for the 16-bit machines are more than welcome. While we wait for the ST version of Imperium Galactium, Stellar Conquest is in any case an excellent way to waste many days of a short human life.
