Imperium Galactum
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyImperium Galactum
1988Suuri imperaattori JOK pitää jylisevän puheen, joka välittyy valtakunnan kaikille asutuille planeetoille. Puheen loputtua telakoiden portit avautuvat ja yli 140 raskaasti aseistettua taistelualusta nousee taivaalle 255 kuljetusaluksen seuratessa. Jättimäinen sotalaivasto suuntaa kulkunsa kohti kaukaista tähteä, mielessään kosto entistä liittolaista kohtaan. Entistä siksi, koska siihen asti liittolaiseksi luultu 'ystävä' teki yllätyshyökkäyksen vasta-asutettua kahden planeetan järjestelmää vastaan tuhoten kaiken elämän.
Laivasto halkoo avaruutta yli kahden vuoden ajan, saapuen lopulta järjestelmän sisään. Muutamat vartioalukset kärventyvät hetkessä lasereiden iskiessä niihin, ja laivasto siirtyy vihollisplaneetan kiertoradalle, ja sieltä suoraan ilmakehään. Alukset laskeutuvat raivoisasta torjuntatulesta välittämättä planeetan pinnalle ja purkavat taistelujoukkonsa. Vihollinen koettaa puolustautua epätoivoisesti, muttei pärjää murskaavalle ylivoimalle. Jälleen yksi uusi planeetta kaapattu JOKin imperiumiin.
'Pieni' näyte Imperium Galactumin tapahtumista. Pelin mainoslause kuuluu 'kuten Julius Caesar kerran rakensi Rooman Valtakunnan nyt sinä taistelet hallitaksesi tähtiä, ja luodaksesi Galaktisen Valtakuntasi'. Tämän lauseen pitäisi saada jokaisen strategiapelifanaatikon veret kiehumispisteeseen.
Peli on todella monipuolinen, ja mielenkiintoinen. Siihen voi osallistua enintään neljä pelaajaa, ihmisiä tai tietokoneen ohjaamia. Pelaajien lukumäärää voi halutessaan muutella yhdestä neljään. Alussa kullakin on hallussaan yksi planeetta, ja levittäytyminen on tietysti mielessä.
Kuten tavallista, peli on jaettu eri vaiheisiin:
1. Väkiluvun ja kaivostuotannon säätäminen. Kukin planeetta voi elättää vain tietyn määrän ihmisiä ilmaston laadusta riippuen.
2. Rakentamisvaihe. Planeetoille voi rakentaa teollisuutta, kaivoksia, ilmastoa (jos tekniikka on tarpeeksi korkeatasoista), armeijoita ja puolustuslaitteita, kauppa-, kuljetus- ja taistelualuksia sekä korottaa tekniikan tasoa.
3. Diplomaattisten suhteiden hoitaminen vastapelaajiin. Tarjolla on kolme suhtautumistapaa: ystävällinen, neutraali ja vihamielinen.
Lisäksi on joukko liikkumis- ja taisteluvaiheita
Alussa peli tuntuu vaikealta ja monimutkaiselta. Mikään ei tahdo onnistua, varsinkaan planeettojen asuttaminen, koska siitä ei kerrota missään. Myöhemmin ei tarvita mitään muuta kuin tähtikartta. Peli iskostuu syvälle aivoihin, ja se tuntuu niin yksinkertaiselta että...
Toteutus on erinomainen, eikä mitään muuta valittamista löydy kuin että ohjelma lataa jokaisen vaiheen jälkeen. Turbopalikalla tämäkin ongelma ratkeaa. Ulkonäkö pelissä ei ole mitenkään kehuttava, mikä on tyypillinen piirre monessa strategiapelissä. Mutta hyvä ei välttämättä tarvitse mitään supergrafiikkaa. Liian hyvä grafiikka sitäpaitsi voi suunnata huomion itse pelistä pois. Suurin osa pelistä on erilaisten taulukoiden lukemista, niistä johtopäätöksien tekemistä ja käskyjen antoa.
Imperium Galactum on monipuolisuudessaan ja kiinnostavuudessaan pakkohankinta kaikille strategiafanaatikoille. Peliajan pituus saattaa tosin vähäsen hämätä, sillä ei nimittäin ole mitään varsinaista loppua. Pelaaja itse saa päättää milloin lopettaa, ja voittaja lasketaan asukasluvun mukaan. Yksikään fanaatikko ei lopeta ennenkuin koko galaksi on hallussa.
1988The great Emperor JOK delivers a thundering speech that is broadcast to every inhabited planet in the realm. As the speech ends, the gates of the docks open and over 140 heavily armed warships rise into the sky, followed by 255 transports. The gigantic war fleet sets its course for a distant star, bent on revenge against a former ally. Former because the 'friend', thought to be an ally until then, launched a surprise attack on a newly colonised two-planet system, wiping out all life.
The fleet cleaves through space for more than two years, finally arriving inside the system. A few guard ships are frazzled in an instant as the lasers strike them, and the fleet moves into orbit around the enemy planet and from there straight into the atmosphere. Ignoring the furious anti-aircraft fire, the ships land on the planet's surface and unload their combat troops. The enemy tries desperately to defend itself but is no match for the crushing superiority. Yet another new planet captured for JOK's empire.
A 'small' sample of the goings-on in Imperium Galactum. The game's advertising slogan goes 'as Julius Caesar once built the Roman Empire, now you fight to rule the stars and to create your Galactic Empire'. That line ought to bring the blood of every strategy game fanatic to boiling point.
The game is really versatile, and interesting. Up to four players can take part, human or computer-controlled. You can vary the number of players from one to four if you like. At the start each player holds one planet, and expansion is of course on everyone's mind.
As usual, the game is divided into different phases:
1. Adjusting population and mining output. Each planet can support only a certain number of people, depending on the quality of its climate.
2. The construction phase. On the planets you can build industry, mines, climate (if your technology is advanced enough), armies and defences, and trade ships, transports and warships, as well as raise your technology level.
3. Managing diplomatic relations with your opponents. Three attitudes are on offer: friendly, neutral and hostile.
On top of that there are a number of movement and combat phases.
At first the game feels difficult and complicated. Nothing seems to work out, least of all colonising planets, because that isn't explained anywhere. Later on you need nothing but the star map. The game gets drilled deep into your brain, and it feels so simple that...
The implementation is excellent, and there's nothing else to complain about except that the program loads after every phase. A turbo cartridge solves this problem too. The game's looks are nothing to boast about, which is a typical trait of many strategy games. But a good game doesn't necessarily need any supergraphics. Besides, graphics that are too good can draw attention away from the game itself. Most of the game consists of reading various tables, drawing conclusions from them and giving orders.
With its versatility and its appeal, Imperium Galactum is a must-buy for all strategy fanatics. The length of a game might throw you a little, though, since there's no real ending as such. The player decides when to stop, and the winner is worked out by population. No fanatic will stop before the whole galaxy is theirs.
