StarRay
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStarRay
1988Starray? Sen tuhannen kertaa on pelin nimenä ollut Starjotain, ja yleensä aina on kyseessä ammu-ne-kuten-miljoona-kertaa-ennenkin-peli. Tungin levykettä Amigaan ja yritin samalla epätoivoisesti saada vanhaa ja väsynyttä firesormeani innostumaan. Vaan vaikeata oli, mokoma valitteli vain kehnojen shoot'em-uppien vieneen maun koko elämästä ja teeskenteli halvautunutta.
Korvat ehtivät rekisteröidä muutamia sekunteja vetävää latausmusiikkia ja sitten kajahti monitorin ämyristä mahtavasti: GO! STARRAY! Meikä kiinnostui asiasta tavattomasti, varsinkin kun latauskuvakin näytti tosi onnistuneelta. Pakotin yhä vastahankaisen firesormen painelemaan hiiren nappeja, ja peli jatkoi latailuaan. Tovin päästä alkoi itse peli. Silmät ehtivät katsella kuvaruutua nanosekunnin verran, kun firesormi huusi (ainakin kuvittelin kuulleeni sen huutavan): Jippiiii!
Seuraava puolituntinen kuluikin sitten rattoisasti ympäri Gorbaxa-planeettaa kiitäen ja suojellen kryptium-energiakiteitä kaikenkarvaisilta vihulaisilta. Laskeutujat imivät energiaa kristalleista, kunnes saivat tuta lasereitteni tuhovoiman, krellialaiset emoalukset posahtivat pikkuisiksi ufoiksi, joihin eivät höyrystämispommini tehonneet, Siniset Metsästäjät hyökkäsivät salamannopeasti kimppuuni... sanalla sanoen, tämä oli toimintaa, toimintaa, toimintaa!
Pelihistorioitsijat muistavat hyvin aikoinaan mahtavasti menestyneen videopelin nimeltä Defender. Defenderille on StarRay velkaa perusasetelmansa, johon kuuluu avaruusalus, kasa vihollisia, kahteen suuntaan scrollaava maisema, suojeltavia maakohteita ja supernopeat refleksit omaava pilotti.
StarRay varioi perusteemaa käyttäen hyväkseen Amigan grafiikka- ja äänimahdollisuudet ja tuloksena on täysin kolikkopelitasoinen, raivokas blaster. Taustat, mm. kallioplaneetta ja viidakkomaisema, ovat paitsi todella hienon näköisiä -myös scrollaavat ruudulla teknisesti virheetöntä parallaksiscrollausta, digitoidut äänet eivät juuri parempia voisi olla - esimerkiksi viidakon sudenkorento päästää kärähtäessään lasertulituksessa kuulemisen arvoisen rääkäisyn - ja kaikki kohteet liikkuvat ruudulla pehmeästi kuin unelmat.
Logotron ja koodauksesta vastannut, ohjelmoijien nimistä päätellen saksalainen Hidden Treasures -softatiimi eivät ole kuluttaneet StarRayn kehittelemiseen uponneita kymmentä kuukautta hukkaan.
1988Starray? For the thousandth blessed time a game has been called Starsomething, and nearly always it's a shoot-'em-just-like-a-million-times-before game. I shoved the disk into the Amiga while desperately trying to get my old, tired firefinger excited. But it was hard going: the wretched thing just moaned that lousy shoot'em-ups had taken all the flavour out of life, and played dead.
My ears had time to register a few seconds of catchy loading music, and then the monitor's squawk box boomed out magnificently: GO! STARRAY! Yours truly got tremendously interested, especially as the loading screen looked really well done too. I forced the still reluctant firefinger to click the mouse buttons, and the game carried on loading. After a while the game proper began. My eyes had been on the screen for all of a nanosecond when the firefinger shouted (at least I imagined I heard it shout): Yippeeee!
The next half hour then passed merrily, zooming round the planet Gorbaxa and protecting the kryptium energy crystals from baddies of every stripe. Landers sucked energy from the crystals until they got a taste of my lasers' destructive power, Krellian motherships popped into teeny little UFOs that my vaporiser bombs had no effect on, Blue Hunters pounced on me at lightning speed... in a word, this was action, action, action!
Game historians will well remember a video game called Defender, a huge success in its day. StarRay owes Defender its basic setup, which consists of a spaceship, a heap of enemies, a landscape scrolling in two directions, ground targets to protect and a pilot with super-fast reflexes.
StarRay plays variations on the basic theme, making full use of the Amiga's graphics and sound capabilities, and the result is a furious blaster fully up to coin-op standard. The backdrops, including a rocky planet and a jungle landscape, not only look really fine but also move across the screen in technically flawless parallax scrolling, the digitised sounds could hardly be better - for example, the jungle dragonfly lets out a screech well worth hearing as it fries in the laser fire - and all the objects glide across the screen as smoothly as dreams.
Logotron and the Hidden Treasures software team who handled the coding - German, judging by the programmers' names - have not wasted the ten months that went into developing StarRay.
