Quedex - The Quest for Ultimate Dexterity
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyQuedex - The Quest for Ultimate Dexterity
1988Ja katso: tähti johdatti kolme Itäisen maan viisasta pelaajaa kauppaan, jossa odotti Stavros Fasoulasin uusin peli Quedex. "Saammeko tulla pelaamaan", hoilotti murjaanien kuningas.
Yllättävää kyllä Quedex ei ole horisontaalisesti scrollaava ampumapeli. Quedexissä on tarkoitus ohjata metallinen pallo läpi kymmenen tason tietyssä ajassa. Kaikki kymmenen tasoa ovat enemmän tai vähemmän erilaisia toisten ollessa lapsellisen helppoja ja toisten taas mahdottoman tuntuisia.
Taso 1 jakautuu viiteen alitasoon. Ensimmäisessä täytyy liikkua pitkin käytävää yksi neliö kerrallaan, muissa keräillään välkkyviä ruutuja. Taso on lähinnä harjoittelua tulevaan koitokseen.
Toisella tasolla ohjaillaan palloa pitkin käytäviä ja etsitään avaimia, joista toiset ovat näkymättömiä ilmestyen ruutuun vasta kun pallo on tarpeeksi lähellä niitä. Avaimet availevat ovia ympäri kenttää. Vaaratekijä muodostuu paitsi ajan loppumisesta niin myös pääkalloruuduista, jotka tuhoavat pallon. Tasolla on myös teleportteja, joilla voi zoomailla nopeasti muualle kenttää.
Kolmannella tasolla on tarkoitus löytää neljä amulettia ennenkuin maali löytyy. Hyväksi voi käyttää teleportteja. Sähkömeri aiheuttaa ajanhukkaa, niinkuin myös näkymättömät seinät.
Taso neljä on pujottelua. Pallo liikkuu vain oikealle ja vasemmalle radan scrollatessa. Radalla olevia esteitä on tarkoitus väistää, sillä ne vähentävät aikaa. Käytössä on vain rajallinen määrä hyppyjä, mutta hissitasoja käyttämällä niitä voi pihtailla.
Rata vitosen filosofia on maalata ruutuja. Ruudulle ilmestyy pinnoitus kun pallo osuu ruutuun. Uusi vierailu poistaa pinnoituksen. Lisänä on välkkyviä ruutuja, jotka muuttavat koko rivin päinvastaiseen tilaan, ja mustat turvalliset ruudut, joista ei ole mitään seurausta. Tarkoitus on tietysti pinnoittaa koko ruudukko aikarajan puitteissa.
Kuutostasolla navigoidaan pitkin putkiston täyttämää maisemaa etsimässä esineitä, joista näkyvät antavat pallolle lisähypyn ja näkymättömät vaikuttavat maastoon joko edullisesti tai epäedullisesti. Eräs vaikutus on putkien kytkeytyminen imulle, joka saattaa helposti koitua pallon kohtaloksi, sillä poistopäästä löytyy usein kuolettava pääkallo.
Taso seitsemän on eräänlainen Pac-muunnos. Pallon täytyy liikkua pitkin kapeaa käytäväverkostoa ja kerätä ylimääräisiä aikayksiköitä. Hetken horjahdus aiheuttaa sen, että taso katsotaan suoritetuksi ja tälle tasolle ei voi enää palata. Koska tasot voi käydä läpi missä järjestyksessä tahansa, on tämän tason vuoro vasta kun sekunnit ovat tosi tiukalla.
Tasolla kahdeksan on tarkoitus kerätä neljä avainta, jotta toinen poispääsyovista avautuu. Nopeus on elintärkeää, sillä käytävien lattiat putoavat alta kun niiden yli on kulkenut. Taso on saanut vaikutteita Indiana Jones -elokuvan alkukohtauksesta.
Toiseksi viimeinen taso on pelin ainoa väkivaltainen osa. Homman nimi on tuhota ristikolla olevat kuutiot törmäämällä niihin. Tämä onnistuu vain keräämällä ylinopeutta. Ylinopeus kestää vain rajatun ajan ja kuten muissakin tasoissa, aika juoksee koko ajan.
Kymppitasolla on hypittävä tasolta toiselle yli synkeän tyhjyyden kohti maaliruutua. Tasot ovat kolmella eri korkeudella, ja hissiruutuja käyttämällä saavutetaan tarvittava korkeus. Hassi tietää pallon syöksymista alas ja kohti gameoveria.
Tasot voi pelata missä järjestyksessä vain ja tasoilta voi siirtyä myös toisille tasoille kesken kaiken. Tämä on hyvä keksintö, jonka ansiosta peliin ei kyllästy niin nopeasti. Vaan mitenpä Quedex muuten? Grafiikka on tietysti taas tavattoman hyvää. Pallo on tosiaan metallisen näköinen ja taustat paitsi miellyttävät silmää myös scrollaavat ketterästi. Efektit ja musiikki ovat peliin sopivia. Latausmusiikki ja -kuva ovat hyviä, ja löytyypä levyltä demo Thalamuksen tulevasta pelistä Hunter's Moon ja huvittava demo Willy The Worm II.
Mutta pelihän se tärkein tietysti on. Ja tällä kertaa se ei oikein jaksanut innostaa. Quedex ei ole keskinkertainen joka suhteessa vaan keskinkertainen siten, että jokaista hyvää pointtia vastaa huono. Kaipa harjoittelemalla ja harjoittelemalla ja tarkkaan suunnittelemalla voi tasot pelata läpi. Se on kai pelin perimmäisenä tavoitteenakin, mutta niin vakavasti en jaksanut innostua.
Quedex on kuulemma Fasoulasin testamentti kuusnelosille hänen siirtyessään Amiga viissataseen. Parempikin se voisi olla, mutta riittäväthän Sanxion ja Delta pitämään nimen muistissa aina kuusnelosen loppuun saakka. Amen.
1988And lo: the star led three wise gamers from the East to a shop where Stavros Fasoulas's latest game, Quedex, lay waiting. "May we come in and play?" bawled the King of the Moors.
Surprisingly enough, Quedex is not a horizontally scrolling shoot-'em-up. In Quedex the idea is to steer a metal ball through ten levels within a set time. All ten levels are more or less different from one another, some being childishly easy and others seemingly impossible.
Level 1 is divided into five sub-levels. In the first you have to move along a corridor one square at a time; in the others you collect flashing squares. The level is mostly practice for the ordeal to come.
On the second level you steer the ball along corridors looking for keys, some of which are invisible and only appear on screen once the ball is close enough to them. The keys open doors all over the level. The danger comes not just from running out of time but also from skull squares, which destroy the ball. The level also has teleports that let you zoom quickly to other parts of the level.
On the third level the idea is to find four amulets before the finish turns up. Teleports can be put to good use. The electric sea wastes time, as do the invisible walls.
Level four is a slalom. The ball moves only left and right as the course scrolls. The obstacles on the course are there to be dodged, since they eat into your time. You only get a limited number of jumps, but by using the lift platforms you can scrimp on them.
The philosophy of course five is painting squares. A square gets a coating when the ball hits it. A second visit removes the coating. On top of that there are flashing squares that flip the whole row to the opposite state, and safe black squares that have no effect at all. The idea, naturally, is to coat the entire grid within the time limit.
On level six you navigate through a landscape full of pipework, searching for objects: the visible ones give the ball an extra jump and the invisible ones affect the terrain either for better or for worse. One such effect is the pipes switching to suction, which can easily be the ball's undoing, since there is often a deadly skull waiting at the outlet end.
Level seven is a kind of Pac variant. The ball has to travel along a network of narrow corridors collecting extra units of time. A moment's wobble means the level is counted as completed, and you can never come back to it. Since the levels can be tackled in any order, this one's turn only comes when the seconds are running really tight.
On level eight the idea is to collect four keys so that one of the two exit doors opens. Speed is vital, since the corridor floors drop away from under you once you've passed over them. The level has taken its cue from the opening scene of the Indiana Jones film.
The second-to-last level is the only violent part of the game. The name of the game is to destroy the cubes on the grid by ramming them. This only works if you've built up overspeed. The overspeed lasts only a limited time and, as on the other levels, the clock is ticking the whole time.
On level ten you have to jump from platform to platform over a gloomy void towards the goal square. The platforms sit at three different heights, and the lift squares take you up to the height you need. A miss means the ball plunging down and on towards game over.
The levels can be played in whatever order you like, and you can also hop from one level to another midway through. This is a good invention, and thanks to it you don't tire of the game so quickly. But how does Quedex do otherwise? The graphics are, of course, exceptionally good once again. The ball really does look metallic, and the backgrounds not only please the eye but also scroll nimbly. The effects and music suit the game. The loading music and loading screen are good, and the disk even holds a demo of Thalamus's forthcoming game Hunter's Moon and an amusing demo, Willy The Worm II.
But the game itself is what matters most, of course. And this time it didn't really manage to fire me up. Quedex isn't mediocre in every respect; it's mediocre in the sense that every good point is matched by a bad one. I suppose that with practice and more practice and careful planning you can get through the levels. That's presumably the ultimate aim of the game, too, but I couldn't get that seriously excited about it.
Quedex is said to be Fasoulas's last will and testament to the C-64 as he moves on to the Amiga 500. It could be better, but then Sanxion and Delta are enough to keep the name remembered right up to the end of the C-64. Amen.
