Predator
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPredator
1988Predator perustuu kaikkien idolin Arnold Schwarzeneggerin elokuvaan. Majuri Dutch Schaefer ja hänen erikoisjoukkonsa saavat tehtäväkseen pelastaa muutaman panttivangin sissijoukon käsistä. Viidakosta alkaa löytyä nyljettyjä ihmisiä ja panttivangitkaan eivät olleet niitä mitä piti. Mistä on kysymys? Se jää ikuiseksi arvotuiseksi, sillä outo olio alkaa harventaa Schaeferin joukkoa. Lopussa tietysti Dutch ja Predator ottavat mittaa toisistaan.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Predator paitsi seuraa elokuvan juonta on myös erittäin hyvä peli. Predator The Elokuva oli verinen, niin on luojan kiitos myös tietokoneversio.
Peli alkaa ylettömällä sissien tappamisella, kunnes pikkuhiljaa muuttuu beat'emupin ja arcadeadventuren sekamuodoksi. Arniella on käytössään kolme käsikranaattia ja konetuliase rajoitetuin ammuksin. Lippaan tyhjentyessä Arnold voi vaihtaa asetta mikäli törmää edesmenneen taistelutoverinsa ruumiiseen. Valitettavasti nämä näyttävät myös toimivan Predatorin syötteinä, sillä laseraseen tähtäin ilmestyy välittömästi kuvioihin ja taas saa luonnenäyttelyn ykkönen juosta tai kuolla. Grafiikka on erinomaista. Jopa kuusnelosessa lönköttelevän spriten tunnistaa vaivattomasti isoksi A:ksi, ja pelissä on hyvin vangittu elokuvan klaustrofobinen tunnelma.
Yksityiskohtiin on kiitettävästi kiinnitetty huomiota. Kun Arnie antaa konetuliaseen laulaa sekä mies että ase nytkähtelevät aidosti. Luotisuihkun maalista lentää veri eikä ruumis häviä minnekään, vaan jää maahan verilammikon keskelle. Ulkoavaruuden metsästäjän infrapunanäkö noudattaa myös elokuvan visuaalista esimerkkiä ja viidakkotaustan (mukana puista roikkuvia nyljettyjä ruumiita) parallaksiscrollaus on moitteetonta.
Mitään kauhean omaperäistä ei Pretadorissa ole, mutta hyvin määritelty vaikeus ja upea toteutus tekevät siitä tyydyttävimmän väkivaltapelin sitten legendaarisen Nemesis The Warlockin. Erinomainen peli erinomaisesta elokuvasta, hauska nähdä kielletäänkö tämä Saksassa.
1988Predator is based on the film starring everybody's idol, Arnold Schwarzenegger. Major Dutch Schaefer and his special forces unit are given the job of rescuing a few hostages from the hands of a guerrilla band. Skinned people start turning up in the jungle, and the hostages weren't what they were supposed to be either. What's going on? That remains an eternal riddle, because a strange creature starts thinning out Schaefer's unit. At the end, of course, Dutch and the Predator take each other's measure.
The age of miracles is not over. Not only does Predator follow the plot of the film, it is also a very good game. Predator The Movie was bloody, and so, thank the Lord, is the computer version.
The game starts with an excess of guerrilla-killing, until little by little it turns into a hybrid of beat'em up and arcade adventure. Arnie has three hand grenades and a machine gun with limited ammo at his disposal. When his magazine runs dry, Arnold can switch weapons if he stumbles upon the body of a fallen comrade-in-arms. Unfortunately these also seem to serve as bait for the Predator, because the sight of a laser weapon immediately shows up on the scene, and once again the number one of character acting has to run or die. The graphics are excellent. Even on the Commodore 64 the lumbering sprite is effortlessly recognisable as the big A, and the game captures the film's claustrophobic atmosphere very well.
Commendable attention has been paid to detail. When Arnie lets the machine gun sing, both man and gun judder convincingly. Blood flies from whatever the hail of bullets hits, and the body doesn't vanish anywhere but stays on the ground in the middle of a pool of blood. The outer-space hunter's infrared vision also follows the film's visual example, and the parallax scrolling of the jungle background (complete with skinned bodies hanging from the trees) is flawless.
There's nothing terribly original in Pretador, but the well-judged difficulty and the superb implementation make it the most satisfying violent game since the legendary Nemesis The Warlock. An excellent game of an excellent film; it'll be fun to see whether this one gets banned in Germany.
