Octapolis
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyOctapolis
1988Octapolis vie pelaajansa 2000 vuotta ajassa eteenpäin. Ihminen on lentänyt kuuhun ja edelleen kaikkialle galaksiin. Galaksia hallitsee mahtava Imperiumi. Toisinajattelijat on tuhottu yksi toisensa jälkeen. Planeetta Octapolis vastustaa viimeisenä Imperiumin valtaa.
Octapoliksen asukkaat eivät ole mitään turhia hamppareita: he omaavat henkisiä voimia, joiden vaikutuksesta Imperiumin taistelulentäjät menettävät järkensä lähestyessään Octapolista. GIA eli Galactic Intelligence Agency on 200 vuotta yrittänyt etsiä taistelijaa, joka olisi immuuni Octapoliksen henkisille voimille. Valituilla taistelijoilla on immuniteettitestien jälkeen kaksi mahdollisuutta: kuole heti tai mene tuhoamaan Octapolis.
Tässä vaiheessa astut sinä kuvaan. Sinut on arvioitu immuuniksi ja tehtäväsi on tuhota Octapolis.
Octapoliksessa on kahdeksan kaupunkia. Kun kaikki kaupungit on tuhottu, tehtäväsi on loppuunsaatettu.
Kaupunkien välillä pääsee kulkemaan vain avaruusaluksella. Maasto on kuitenkin niin rauhallista ja tylsää, että se on jätetty pelistä kokonaan pois. Sen sijaan itse kaupunkiin laskeutuminen on todella hankalaa kaikenlaisten psi-hirviöiden ansiosta, jotka partioivat kaupunkien yläpuolella.
Kaupunkien yläpuolella lennettäessä ruudussa näkyy kaksi kuvaa eri kulmista: yläpuolelta ja sivulta. Pelaajan täytyy siis hallita kaikki kolme ulottuvuutta. Tämän tapainen ohjaus tuottaa alussa hankaluuksia, mutta taitojen karttuessa se on erittäin kätevää. Kaupunkien yllä täytyy lennellä tietty aika, kunnes psi-lataus on poissa. Sitten pääsee laskeutumaan. Tuhotuista partioista saa pisteitä, mutta ammuskelu ei mitenkään vaikuta siihen miten nopeasti pääsee laskeutumaan.
Kukin kaupunki koostuu viidestä ruudusta, joiden läpi täytyy selvitä. Tehtävä ei vaadi räjähtävän nopeaa liipasinsormea vaan tarkkaa ilotikunkäsittelyä ja oivallusta, jotta mahdollisimman turvallinen reitti löytyy. Tässä elämää vaikeuttavat loistokkaalla grafiikalla luodut ökkömönkiäiset. Jos törmäät viholliseen on henki pois (siis sinulta). Kun koko kaupunki on vaellettu läpi, se räjähtää ja matka jatkuu seuraavaan kaupunkiin, jonka yllä täytyy taas partioida oma aikansa.
Octapoliksen tuhoamista ei todellakaan voi sanoa helpoksi. Oikea adjektiivi olisi pikemminkin mielenkiintoinen.
Octapoliksen kanssa viihtyy pitkään, sillä peli vaikeutuu koko ajan. Kun olet päivien uurastuksella päässyt vihdoin läpi, peli alkaa alusta viisi kertaa vaikeampana.
Ohjelmointi on täysin moitteetonta. Lento-osassa taustan vierittäminen on ällistyttävää: scrollirutiini vierittää neljää päällekkäistä tasoa eri nopeuksilla, ilman minkäänlaista nykimistä!
Kävelyosassa täytyy todella miettiä miten kentät pääsee läpi. Grafiikka saa kokonaisuudessaan kiitettävän arvosanan lukuunottamatta kävelyosan omaa äijää. Siihen olisi Jukka voinut paneutua vähän paremmin. Ääniefektit ovat mukaansa tempaavia, mutta taustamusiikin ainoa hyvä puoli on ikävä kyllä se, että sen saa kytkettyä pois.
Octapolis on loistava supisuomalainen tuote. Huippugrafiikan ja -ohjelmoinnin parissa viihtyy tunnin toisensa jälkeen, ja mikä tärkeintä, pelattavuus on todella hyvä.
1988Octapolis takes its player 2000 years forward in time. Man has flown to the moon and on to every corner of the galaxy. The galaxy is ruled by the mighty Empire. The dissidents have been destroyed one after another. The planet Octapolis is the last to resist the Empire's power.
The inhabitants of Octapolis are no small potatoes: they possess mental powers which make the Empire's fighter pilots lose their minds as they approach Octapolis. The GIA, or Galactic Intelligence Agency, has been trying for 200 years to find a fighter who would be immune to the mental powers of Octapolis. After the immunity tests the chosen fighters have two options: die at once or go and destroy Octapolis.
This is where you step into the picture. You have been assessed as immune, and your task is to destroy Octapolis.
There are eight cities on Octapolis. Once all the cities have been destroyed, your mission is accomplished.
The only way to travel between the cities is by spaceship. The terrain, however, is so peaceful and dull that it has been left out of the game altogether. Landing in the city itself, on the other hand, is really tricky thanks to all manner of psi-monsters patrolling above the cities.
When flying above the cities, the screen shows two views from different angles: from above and from the side. So the player has to master all three dimensions. This kind of control causes difficulties at first, but as your skills build up it becomes extremely handy. Above the cities you have to fly around for a certain time until the psi-charge is gone. Then you get to land. Destroyed patrols earn you points, but the shooting has no effect whatsoever on how quickly you get to land.
Each city consists of five screens that you have to get through. The task does not call for an explosively fast trigger finger, but for precise joystick handling and insight, so that the safest possible route is found. Making life harder here are creepy-crawlies created with splendid graphics. If you collide with an enemy, a life is gone (yours, that is). Once the whole city has been trekked through, it explodes and the journey continues to the next city, above which you again have to patrol for your allotted time.
Destroying Octapolis really cannot be called easy. The right adjective would rather be interesting.
Octapolis keeps you entertained for a long time, since the game keeps getting harder. When, after days of toil, you finally get through, the game starts again from the beginning, five times harder.
The programming is completely flawless. In the flying section the background scrolling is astonishing: the scroll routine moves four overlapping layers at different speeds without the slightest jerkiness!
In the walking section you really have to think about how to get through the levels. The graphics as a whole earn an excellent mark, with the exception of your own bloke in the walking section. Jukka could have put a bit more effort into him. The sound effects are gripping, but the only good thing about the background music, sadly, is that you can switch it off.
Octapolis is a brilliant, one-hundred-percent Finnish product. The top-notch graphics and programming keep you entertained hour after hour, and most importantly, the playability is really good.
