Jinxter
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyJinxter
1988Jinxter johdattaa pelaajan omaan omituiseen tunnelmaansa heti alusta alkaen. Vannoutuneena yksityisautoilijana olet joutunut tukalaan tilanteeseen, kotimatka on sattuneesta syystä suoritettava julkista kulkuneuvoa käyttäen. Bussin vakiokalusto eli kuski ja kanssamatkustajat ovat ylen yrmeitä ja kaiken kukkuraksi pääset osalliseksi matkalippujen tarkastukseen. Todelliset hankaluudet alkavat kuitenkin vasta, kun sinun pitäisi osata poistua hyvässä järjestyksessä oikealla pysäkillä.
Jinxterin persoonallisin ja huolellisimmin kuvattu henkilöhahmo on Len, joka puhuu niitä näitä kummallisesti mongertaen ja tunkee alati einestä ruoansulatuselimistöönsä. Siinä sivussa hän ehtii kantaa huolta sinun hyvinvoinnistasi tavalla, joka tekee kuolemalla pelistä poistumisen mahdottomaksi.
Lenin haltuusi uskoma tehtävä on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava.
Aquitanian onni ja tulevaisuus on uhattuna, koska Vihreä Noita Jannedor Nasty on onnistunut paloittelemaan Turanin legendaarisen rannerenkaan ja kätkemään osat ties minne. Tämä koru koostuu viidestä taikaesineestä, jotka sinun on löydettävä ja koottava koru jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi. Näin vihreiden noitien valta pysyisi siedettävissä rajoissa ja Aquitaniaa vaivaava epäonni poistuisi takavasemmalle.
Ensialkuun toteutat tehtävääsi kotonasi keräämällä tarvekaluja vastaisen varalle. Puhelimeen vastatessasi kuulet ystäväsi Xamin olevan hädässä ja riennät hänen talolleen. Sieltä onnistut ehkä saamaan käsiisi ensimmäisen taikakalun ja tutustut samalla hulluun puutarhuriin, joka käsittelee varsin huolettomasti konetuliaseita.
Selvitettyäsi ylivertaisella päättelykyvylläsi muutaman visaisen pulman ynnä reiällisen sukan arvoituksen jatkat matkaasi meren lahdelle. Maan- ja vedenalaiset aivopähkinät selviävät terveellä talonpoikaisjärjellä taikoihin turvautumatta. Uho alkaa jälleen nousta peli tuntuu todella etenevän taitojasi vastaavalla tavalla.
Läheinen kylä muodostaa pelin kolmannen toimintakeskuksen. Täältä löytyvät leipomo, pubi, postitoimisto, sääkello ja ihmeellinen karuselli, joka tuo jotenkin mieleen Turanin rannerenkaan. Siellä joudut jo turvautumaan keräämiesi taikaesineiden jippoihin lähestyäksesi tositarkoituksella pelin ratkaisua.
Siirryttyäsi hiukka erikoisella tavalla rautatieasemalle, ongelmaksesi nousee itsesi ja omaisuutesi rahtaaminen radan päätepisteessä odottavaan linnaan. Jos et ole tähän mennessä harrastanut eestaas sahaamista eri paikkojen välillä, niin nyt siihen tarjoutuu oiva tilaisuus.
Pelissä suoritettu liikennevälineiden laaja esittely huipentuu täällä sooloiluun yksisarvisen selässä. Enää viime ponnistus ja pääset kasvokkain itse olevaisen kanssa, tai sitten et?
Jinxter on tekstiseikkailu tai oikeastaan graafinen sellainen, sillä suuren osan tärkeästä sanomasta voi niin halutessaan peittää värillisellä kuvapinnalla. Pinnan rakenteesta tai ihmissilmän puutteellisuudesta johtuen kirjainten hahmottaminen kuvan alta tuottaa kuitenkin vaikeuksia, joten on parempi pitäytyä lukutaidon hyödyntämiseen.
Kuvat eivät kerro mitään oleellista eikä grafiikka tällä kertaa häikäise tasollaan. Tämä on hämmästyttävää, sillä sitä on kuulemma ollut tekemässä joukko erittäin hyviä taiteilijoita, jotka ovat käyttäneet noin kolme viikkoa kunkin kuvan valmistukseen.
Toinen keskeinen kriteeri seikkailupelissä on sen kyky kekustella älykkään tuntuisesti pelaajan kanssa. Koneen henki elikkä pelin parseri on varsin kehittynyt vaikka se ei tunnistakaan useita pelissä esiintyviä sanoja, mutta toisaalta se osaa valehdella vakuuttavasti. Tosi on! Kyseessä on videofilosofinen insinöörityö, joka ei vedä varsin vertoja infocomilaisille kollegoilleen.
Kaiken kaikkiaan Jinxter jättää hiukan tyhjän olon. Etenkin parserilta olisi odottanut jotain ennen kokematonta. Amigan grafiikkaominaisuuksia ei myöskään ole hyödynnetty arvoisellaan tavalla.
1988Jinxter draws the player into its own peculiar atmosphere right from the very start. As a sworn private motorist you have landed in an awkward spot: for reasons we needn't go into, the journey home has to be made by public transport. The bus's standard fittings, namely the driver and your fellow passengers, are exceedingly surly, and to top it all you get to take part in a ticket inspection. The real trouble only begins, however, when you are supposed to know how to get off, in good order, at the right stop.
Jinxter's most distinctive and most carefully drawn character is Len, who rambles on about this and that in a strange garbled mumble and is forever stuffing convenience food into the old digestive system. On the side, Len still finds time to fret over your wellbeing in a way that makes it impossible to leave the game by dying.
The task Len entrusts to you is, in all its simplicity, as follows.
The fortune and future of Aquitania are under threat, because the Green Witch Jannedor Nasty has managed to chop Turan's legendary bracelet into pieces and hide the bits who knows where. This piece of jewellery consists of five magic items, which you must find and then put the bracelet back together into one whole. That way the power of the green witches would stay within tolerable limits, and the bad luck plaguing Aquitania would exit stage left.
To begin with, you carry out your mission at home, gathering useful gear for a rainy day. On answering the phone you hear that your friend Xam is in trouble, and you hurry over to Xam's house. There you may manage to get your hands on the first magic item, and at the same time you make the acquaintance of a mad gardener who is rather casual about handling automatic weapons.
Having cracked, with your superior powers of deduction, a few tricky puzzles plus the riddle of the sock with a hole in it, you carry on to a bay by the sea. The underground and underwater brainteasers yield to good old peasant common sense, without any need to resort to magic. Your swagger starts to rise again, as the game really does feel like it is progressing in step with your skills.
A nearby village forms the game's third centre of action. Here you'll find a bakery, a pub, a post office, a weather clock and a wondrous carousel that somehow brings Turan's bracelet to mind. There you already have to fall back on the tricks of the magic items you've collected in order to close in on the game's solution in earnest.
Once you've moved on, in a somewhat peculiar manner, to the railway station, your problem becomes hauling yourself and your belongings to the castle waiting at the end of the line. If you haven't gone in for sawing back and forth between the various locations so far, now is your golden opportunity.
The game's extensive showcase of means of transport culminates here in a solo turn on the back of a unicorn. Just one last push and you'll come face to face with Being itself - or will you?
Jinxter is a text adventure, or rather a graphic one, since a large part of the all-important message can, if you so wish, be covered up with a coloured picture area. Owing to the texture of the picture surface or the shortcomings of the human eye, however, making out the letters underneath the picture proves difficult, so it's better to stick to putting your literacy to use.
The pictures tell you nothing essential, and this time the graphics don't dazzle with their quality either. This is astonishing, since a team of extremely good artists has reportedly been working on them, spending about three weeks on each picture.
Another key criterion for an adventure game is its ability to converse with the player in a way that feels intelligent. The ghost in the machine, a.k.a. the game's parser, is fairly sophisticated, even though it fails to recognise a number of words that appear in the game; then again, it can lie convincingly. It's true! What we have here is a piece of video-philosophical engineering that doesn't quite measure up to its Infocom colleagues.
All in all, Jinxter leaves you feeling a little empty. From the parser in particular you'd have expected something never experienced before. Nor have the Amiga's graphics capabilities been exploited in the manner they deserve.
