Hat Trick
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHat Trick
1988Hat Trick lienee mielenkiintoisin tapa pelata jääkiekkoa. Kuka olisi uskonut että näinkin vanhasta ja kuiviinpuristetusta aiheesta saataisiin aikaan näinkin mahtava peli. Yksinkertaiset ideat ovat usein parhaimpia.
Hat Trickin pelialue koostuu vain yhdestä kuvaruudusta, jolla palloilee (luistelee) kaksi pelaajaa ja kaksi mokkea. Pelialue ei edes scrollaa, mutta silti tämä hakkaa kaikki muut jääkiekot. Tästä ei kerran aloitettuaan pääse irti viikkokausiin. Luonani vierailee miltei päivittäin henkilöitä, jotka tulevat pelaamaan 'sitä jäkistä', vaikka eivät edes omista mitään konetta.
Peli imee syövereihinsä kuin pikkuveli diskettejä. Kaksi pelaajaa tietokoneen äärellä ähkivät ja voihkivat, vääntävät tikkuja kuin hengenhädässä. Ruudulla vipeltää kaksi pikku pelaajaa, harhautellen toisiaan, ryöstäen kiekon ja syöksyen vastustajan maalia kohden. Kiepaus maalin edessä, harhautus, ja laukaus. Maali!
Kaikki on hyvin yksinkertaista. Mutta toimivaa. Vähäiset äänet (ei edes katsomon huutoa), pelihahmot, niiden ohjaaminen, kaikki toimii. Uskomattoman mukaansatempaava ja kiihkeä peli. Miltei kuin kolmisen vuotta sitten, kun pelasin Pitstop II:sta. Silloin viimeksi käteni kipeytyivät pelaamisesta.
1988Hat Trick must be the most interesting way there is to play ice hockey. Who would have believed that such an old, squeezed-dry subject could produce such a terrific game. Simple ideas are often the best.
Hat Trick's playing area consists of just a single screen, on which two players and two goalies knock the ball about (skate). The playing area doesn't even scroll, yet this still thrashes every other ice hockey game. Once you've started you can't tear yourself away for weeks. Almost every day I get visitors who come round to play 'that hockey thing', even though they don't even own a computer.
The game sucks you into its depths the way a kid brother sucks up floppy disks. Two players at the computer grunt and groan, wrenching the joysticks as if their lives depended on it. On screen two little players scurry about, feinting each other, stealing the puck and charging at the opponent's goal. A twirl in front of the goal, a dummy, and a shot. Goal!
Everything is very simple. But it works. The sparse sounds (not even the crowd roaring), the players, controlling them, everything works. An unbelievably gripping and frantic game. Almost like three-odd years ago, when I was playing Pitstop II. That was the last time my hands ached from playing.
