T.K.O.
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyT.K.O.
1989 KevätOnko maailmassa mitään hauskempaa kuin katsella isoa raavasta miestä hakkaamassa tajua pois pieneltä koulutytöltä? Varmasti. Mutta siitä ei ole nyt kuitenkaan kysymys, vaan ihan rehdistä nyrkkeilystä kahden ammattilaisnyrkkeilijän välillä.
Pelkkä vilkaisu ruutuun päin pistää pikkukädet hakemaan joystickin käteen ja tempomaan käsillä olevan kaverin vastustajaksi. Kyllä skidit, T.K.O.:ssa saa veistää kaveria näköön niin paljon kuin sielu sietää, tietokoneen välityksellä tietenkin. Ruutu on jaettu kolmeen osaan. Yhdessä osassa on hakkaajien voimamittarit ja kehä kuvattuna ylhäältä päin, kaksi muuta osaa näyttävät nyrkkeilijät edestä päin.
Tietokonetta vastaan pelaaminen ei ole kovinkaan hauskaa, koska se rontti on aivan liian hyvä, mutta kun kehään heitetään kaksi täysin pelille outoa sälliä, niin hupia piisaa tunteja. Valittavana on kahdestatoista nyrkkeilijästä, joilla kaikilla on eri taistelutyylit ja taidot. Molemmilta löytyy reippaat toistakymmentä eri lyöntiä ja kolme eri suojausasentoa.
Hupaisinta koko pelissä on se, että pelin edistyessä iskujen tulokset näkyvät vastustajan, ja tietty omankin miehen, kasvoissa. Jos kesken pelin tulee nälkä, kannattaa valita kahden hengen peli ja pelata sitä yksin. Muutaman minuutin jälkeen vastustajan naama on yhtä veristä mössöä, minkä katselemisesta kyllä lähtee turhat ruokahalut. Jos kukkahattutädit eivät nosta kovaa meteliä pelin väkivaltaisuudesta, ihmettelen kovasti. Lysti peli, mutta nyt pikkusiskon kimppuun.
1989 KevätIs there anything in the world more fun than watching a big strapping man beat a little schoolgirl senseless? Certainly. But that's not what this is about anyway - it's about good honest boxing between two professional boxers.
A mere glance at the screen sends little hands grabbing for the joystick and hauling the nearest mate to hand in as an opponent. Oh yes, kids, in T.K.O. you get to rearrange your mate's face to your heart's content - via the computer, of course. The screen is split into three parts. One part has the sluggers' power meters and the ring seen from above; the other two show the boxers from the front.
Playing against the computer isn't much fun, because the brute is far too good, but when you throw two blokes who are complete strangers to the game into the ring, the fun lasts for hours. There are twelve boxers to choose from, all with different fighting styles and skills. Both have well over ten different punches and three different guard positions.
The most amusing thing in the whole game is that as it goes on, the results of the blows show on the opponent's face - and on your own man's too, of course. If you get hungry in the middle of the game, it's worth choosing the two-player game and playing it alone. After a few minutes the opponent's mug is one bloody mush, and looking at that will certainly take away any needless appetite. If the flowery-hatted busybodies don't kick up a big fuss about the game's violence, I'll be very surprised. A jolly game, but now to go and set about my little sister.
