Bard's Tale III: Thief of Fate
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyBard's Tale III: Thief of Fate
1988ja tapahtuipa eräänä päivänä: hullu jumala Tarjan päästi vastenmielisen hirviölaumansa vapaaksi. Skara Brae tuhottiin maantasalle hirmuisessa verilöylyssä ja kerran niin ylväs Seikkailijoiden Kilta oli olemassa enää pakolaisleirin muodossa. Oli aika koota reipas ryhmä, kompata seitsemän ulottuvaisuutta ja nitistää Tarjan.
Eli taas samoillaan kolmiulotteisessa maailmassa ja taistellaan taukoamatta tyhjästä ilmestyviä hirviöitä vastaan. Jos onnistuu löytämään sisäänpääsyn vankiluolaan, pääsee samoamaan kolmiulotteisia käytävä. Ja taistelemaan tyhjästä ilmestyviä hirviöitä vastaan.
Kun Ultima V paransi rutkasti jo entisestäänkin hyvää peliä ja Dungeonmaster määritteli roolipelien kärjen uudestaan, oli ikävä havainto että Bardin Jorinoiden uusin säkeistö on pääasiassa samaa vanhaa uudella sarjanumerolla.
Joitain pieniä uudistuksia on tehty. Todella kovat taistelijat voivat ryhtyä Geomancereiksi, muutaman nastan taian hallitseviksi velhoiksi. Taisteluissa on pieniä parannuksia, mutta muuten BD III on identtinen edeltäjänsä kanssa. Positiivista on levyjen suojaamatta jättäminen, joten pelilevyt voi tehdä nopsasti ilman Electronic Artsin huippuhitaita backup-ohjelmia.
Mutta mutta: alter egoja ei voi riipiä Ultimoista, vain edellisten Bardien hahmot kelpaavat. Parempi sekin kuin aloittaa tyhjästä.
Dungeonmasterissa ja Ultimoissa on tulevaisuus, ja kun kumpikin on tulossa kuusneloselle on Bards Tale liian kovassa seurassa. Itse kyllästyin varsin nopeasti. Tosin Bard's Taleihin yleensä ihastuneet varmasti pitävät tästäkin, ja alun animaatio on yhtä vakuuttavaa kuin ennenkin.
1988and it came to pass one day: the mad god Tarjan set his loathsome horde of monsters loose. Skara Brae was razed to the ground in a terrible bloodbath, and the once so proud Adventurers' Guild survived only in the form of a refugee camp. It was time to gather a plucky party, comb through the seven dimensions and snuff out Tarjan.
So once again you roam a three-dimensional world and fight nonstop against monsters that appear out of nowhere. If you manage to find the way into a dungeon, you get to roam three-dimensional corridors. And fight monsters that appear out of nowhere.
With Ultima V having vastly improved an already good game and Dungeonmaster having redefined the cutting edge of role-playing games, it was a sad discovery that the latest verse of the Bard's Ramblings is mostly the same old thing with a new serial number.
A few small changes have been made. Really tough fighters can become Geomancers, wizards who command a handful of nifty spells. There are small improvements to the combat, but otherwise BT III is identical to its predecessor. On the plus side, the disks have been left unprotected, so you can make your play disks in a jiffy without Electronic Arts' ultra-slow backup programs.
But, but: you can't rip your alter egos out of the Ultimas, only characters from the previous Bards will do. Even that beats starting from scratch.
The future lies with Dungeonmaster and the Ultimas, and with both of them coming to the Commodore 64, Bard's Tale is in far too tough company. Personally, I got bored pretty quickly. Then again, anyone who has generally been smitten with the Bard's Tales will surely like this one too, and the opening animation is as convincing as ever.
