Destiny Knight, The
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDestiny Knight, The
1987Ja tapahtui niinä päivinä, että sankari sai tehtävänsä päätökseen: Ultimat olivat peruuttamattomasti pelattu. Synkkänä kuin kypsä mäyrä hän pujottelehi narua kaulaan kun pienehkö ääni supisi hänen korvaansa: "Ehkä on muitakin saman luokan roolipelejä?" Ja vaikka olikin itsestään selvää, että tuskin Ultiman veroisia nyt sentään, niin ainakin sinnepäin. Toden totta: löytyi Bard's Tale II: Destiny Knight.
Lagoth Zanta, karmiva arkkimaagi pitää Valtakuntaa vallassaan ja ryhmä reippaita seikkailijoita voi pelastaa päivän löytämällä kadonneen Kohtalon sauvan ja antamalla Lagoth Zantalle isän kädestä. Onko omaperäinen juoni, onko? Harvoin roolipeleissä, Ultimoita lukuunottamatta, onkaan. Toteutushan se roolipelin tekee. Siinä mielessä Destiny Knight onkin esimerkillinen. Taika- ja taistelusysteemit ovat erinomaisia ja sellaiset pikku yksityiskohdat kuin että jotkut hirviöistä tai muista matkalaisista voivat liittyä jengiin mukaan vaikka tekevätkin itsenäisiä päätöksiä on todella jotain uutta.
Graafisesti Destiny Knight on uskomaton. Hires-animaatiota esiintyy joka välissä ja jo alkukuva on kuin elokuvaa katselisi. Toteutuksellisesti Destiny Knight siis tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet unohtaa arkitodellisuus ja leikkiä sankaria.
Ehkä mielenkiitoisin ominaisuus on mahdollisuus siirtää Ultima III:n jengi uusiin seikkailuihin. Voi örkkien ällistystä kun märkäkorva-joukkiosta löytyykin neljä arpista veteraania!
Käyttäjäystävällisyys on huippuluokkaa. Levyä ei tarvitse vaihtaa kuin pelin alussa ja vankiluoliin mentäessä ja niistä poistuttaessa. Turbo takaa taukojen lyhyyden.
Kaiken kaikkiaan roolipelaajille Destiny Knight on pakkohankinta.
1987And it came to pass in those days that the hero brought his task to its end: the Ultimas were irrevocably played through. Glum as a fed-up badger, he was threading a noose about his neck when a smallish voice whispered unto his ear: "Maybe there are other role-playing games in the same class?" And though it was self-evident that there would hardly be any quite the equal of Ultima, there might at least be something close. Verily: there was found Bard's Tale II: Destiny Knight.
Lagoth Zanta, a gruesome archmage, holds the Realm in his power, and a band of plucky adventurers can save the day by finding the lost Destiny Wand and giving Lagoth Zanta a good spanking. Original plot, or what? Then again, role-playing games rarely have one, the Ultimas excepted. It's the execution that makes a role-playing game, after all. And in that respect Destiny Knight is exemplary. The magic and combat systems are excellent, and little details like some of the monsters or other travellers being able to join the gang, even though they make their own decisions, are something genuinely new.
Graphically Destiny Knight is incredible. There's hi-res animation at every turn, and even the opening picture is like watching a film. In terms of execution, then, Destiny Knight offers an excellent chance to forget everyday reality and play the hero.
Perhaps the most interesting feature is the option of transferring your Ultima III gang into new adventures. Oh, the orcs' amazement when that wet-behind-the-ears bunch turns out to include four scarred veterans!
The user-friendliness is top class. You only need to swap disks at the start of the game and when entering and leaving the dungeons. The turbo keeps the pauses short.
All in all, for role-players Destiny Knight is a must-buy.
