Thrust
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyThrust
1987Kauan sitten ihmiskunnan aamunkoitossa, kun kotimikrolla tarkoitettiin ZX-81:tä, oli kolikkopeli nimeltään Gravitar. Ja se oli hyvä peli. Uhrattuani sammakkoleivoksia korkeammille voimille siinä toivossa, että Gravitarista käännettäisiin kotikoneversio ne lopulta heltyivät. Nähtävästi leivosten määrä oli liian vähäinen, sillä toiveeni toteutui vain puoliksi. Gravitarista on idea ammennettu, mutta mukaan on pantu puolet uutta.
Thrustissa on tarkoitus lentää syvälle planeetan uumeniin, ottaa energiayksikkö hinaukseen (tässä se uutuus), pistää ydinreaktori kappaleiksi (ajankohtaista!) ja luonnollisesti paeta ennenkuin koko planeetasta tulee biljoonaosainen palapeli. Ahtaat käytävät, joissa armoton painovoima repii alusta kalliokosketukseen, sulkuportit ja robottitykit puolestaan kuuluvat elämää lyhentäviin tekijöihin. Alus pystyy kääntymään lähes portaattomasti 360 astetta ja siinä on vakiona laserit ja suojakenttä, jotka tasoittavat tilannetta. Polttoainetta tietysti kuluu, mutta matkan varrella on mahdollisuus tankata. Kenttiä on kuusi. Kun ne on selvittänyt (hah!), kääntyy painovoima vastakkaiseksi, ja samat kentät ilmestyvät eteen. Jos näistä selviää, seuraavassa inkarnaatiossa luolan seinistä tulee näkymättömät. Kuinka ilkeä voikaan ihminen olla!
Thrust on jälleen yksi todiste siinä pitkässä ketjussa, että pelin ei tarvitse olla juuri minkään näköinen ollakseen siitä huolimatta laatupeli. Grafiikka on peräisin kotimikrojen pioneeriajalta, ääriviivagrafiikka taitaa olla oikea sana. Mutta toteutus saa karun grafiikan elämään. Alus tottelee fysiikan lakeja todella esimerkillisesti, niin hyvin itseasiassa etten ollut uskoa silmiäni. Varsinkin kun raskas energiayksikkö roikkuu hinausköyden perässä saavuttaa ohjelmointi uusia ennennäkemättömiä sfäärejä. Ääniefektit ovat hyviä, jos kohta vähäisiä, mutta alkuruudussa kuuluva Rob Hubbardin melodia on kyllä maanantaiaamusävellys. Raippoja tämä budjetti-ihme saa kontrolleista, sillä Thrust tottelee vain näppäimistöä. A- ja S-näppäimistä alus kääntyilee, Shiftistä palaa bensa ja Returnilla ammutaan. Spacella saa aikaiseksi paikasta riippuen joko hinausköyden, polttoainetankkauksen tai suojakentät. Joystickiin tottuneena ja pianonsoittoa harrastamattomana tämä maksoi minulle monta henkeä. Siitä huolimatta en ihmettele, että Suuressa Maailmassa Thrust on saanut aikaan rynnäkön, sillä Thrust on erinomainen peli ja lisäksi naurettavan halpa. Mutta oi korkeimmat voimat, pistäkää Thrustin ohjelmoija tekemään Gravitar!
1987Long ago, at the dawn of humankind, when "home computer" meant the ZX-81, there was an arcade game called Gravitar. And it was a good game. After I had sacrificed frog pastries to the higher powers in the hope that someone would convert Gravitar for home computers, they finally relented. Apparently there weren't quite enough pastries, since my wish came true only by half. The idea has been drawn from Gravitar, but half of what's in it is new.
In Thrust the aim is to fly deep into the bowels of a planet, take an energy pod in tow (that's the new bit), blow a nuclear reactor to pieces (topical!) and naturally escape before the whole planet turns into a trillion-piece jigsaw puzzle. Narrow passages, where merciless gravity drags your ship into contact with the rock, along with gates and robot guns, are among the things that shorten your life. The ship can turn almost steplessly through 360 degrees, and it comes with lasers and a shield as standard, which even things up. Fuel does of course get used up, but you can refuel along the way. There are six levels. Once you have cleared them (hah!), gravity reverses and the same levels appear before you again. If you survive those, in the next incarnation the cavern walls become invisible. How nasty can a human being be!
Thrust is yet another piece of evidence in that long chain showing that a game doesn't have to look like much of anything to be a quality game all the same. The graphics date from the pioneering days of home computers; outline graphics is probably the right term. But the execution brings the bare graphics to life. The ship obeys the laws of physics in a truly exemplary way, so well in fact that I could hardly believe my eyes. Especially when the heavy energy pod is dangling at the end of the tow rope, the programming reaches new, never-before-seen spheres. The sound effects are good, if few, but the Rob Hubbard tune on the title screen is definitely a Monday-morning composition. This budget wonder gets a flogging for its controls, since Thrust answers only to the keyboard. A and S turn the ship, Shift burns petrol and Return fires. Space gives you, depending on where you are, either the tow rope, refuelling or the shields. Since I'm used to a joystick and don't play the piano, this cost me a lot of lives. Even so, I'm not surprised that out in the Big Wide World Thrust has set off a stampede, since Thrust is an excellent game and ridiculously cheap into the bargain. But O highest powers, get Thrust's programmer to make Gravitar!
