Phantasie II
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPhantasie II
1987Vanha kunnon Phantasie on käynyt siinä määrin hyvin kaupaksi maailmalla, että paha velho Nikademus on pitänyt potkia jaloilleen Phantasien jäljiltä, jotta jatko-osa on saatu aikaiseksi. Eipä hätiä mitiä, niin Phantasie kuin Phantasie II ovat ihan nastoja roolipelejä ja vannoutunut AD&D-fani pelaisi niitä kuin keskiverto lohikäärme noppaa - ellei Ultima IV:ää olisi olemassa. Vertailulta ei voi välttyä, siinä määrin samoilla örkin lahtausmailla nämä pelit liikkuvat.
Eniten Ultima kiertää terää Phantasioiden kyljessä taistelutilanteiden huonon toteutuksen vuoksi. Koko poppoo sen kun vain seisoo rivissä ja suorastaan toivoo, että porukan heikoin saisi kuolettavan iskun. Toisaalta Ultimaan verrattuna etuna on se, ettei vihulaisia kohdattaessa välttämättä tarvitse tapella, vaan vaihtoehtoja on reilusta morjenstamisesta Pelastakaa uhanalaiset örkit ry:n (riistoyhdistys) rahoittamiseen.
Phantasien maailman kaupungit ovat varsin yksitoikkoisia. Ei riitä, että joka kaupungista löytyy samat putiikit, vaan samat henkilöt on myös kloonattu joka kyläpahaseen. Lisäksi kaupunkiin tuoduista henkensä heittäneistä seikkailijoista on lähetetty tarkat jäljennökset jokaiseen seikkailijoiden kiltaan.
Omalaatuinen on myös ohjelman tapa antaa pelaajan jakaa kokemuspisteet pelihahmojen kesken. Tämä tosin helpottaa heikkojen hahmojen kehittymistä, mutta eikös pisteet perinteiden mukaan jaeta kaadettujen kintoörkkikuutiometrien mukaan. Jos minä menisin ehdottamaan moista AD&D-porukkamme Dungeon Masterille, olisi ohjelmassa seuraavaksi salama kirkkaalta taivaalta useamman kymmenen luolatason katon lävitse suoraan otsalohkoon.
Lisäksi levyoperaatioiden ohjelmoija pitäisi syöttää vanhalle kunnon Smaugille käyttöohjeiden kirjoittajaan käärittynä. Phantasien ensimmäisen osan ohjelmoimisen aikoihin moiset möhläykset oltaisiin vielä voitu kuitata kevyellä kidutuksella, mutta nykypäivänä se on anteeksiantamatonta.
Phantasien mielenkiintoisin puoli on kuolemanjälkeinen maailma. Kun koko kopla on lahdattu, he saapuvat astraalitasolle, jossa Suuri Demoni punnitsee heidän sielunsa...
1987Good old Phantasie sold so well around the world that the evil wizard Nikademus had to be kicked back onto his feet after the events of Phantasie so that a sequel could be made. No sweat, though: Phantasie and Phantasie II are both perfectly neat role-playing games, and a sworn AD&D fan would play them the way the average dragon plays dice - if Ultima IV didn't exist. There is no avoiding the comparison, these games roam so much the same orc-butchering grounds.
What twists Ultima's knife deepest in the Phantasies' side is the poor handling of combat. The whole gang just stands there in a row, practically hoping that the weakest of the bunch takes a fatal blow. On the other hand, one advantage over Ultima is that you don't necessarily have to fight when you run into the baddies; the options range from a good honest howdy to funding the Save the Endangered Orcs Association (a registered racket).
The towns in the world of Phantasie are pretty monotonous. It isn't enough that every town has the same shops; the same people have also been cloned into every wretched little village. What's more, exact copies of any adventurers who gave up the ghost and were carried into town have been sent to every adventurers' guild.
Another peculiar thing is the way the program lets the player share out the experience points among the characters. Admittedly this makes it easier for weak characters to develop, but aren't points traditionally handed out by the solid cubic metre of orc felled? If I went and suggested anything of the sort to our AD&D group's Dungeon Master, next on the programme would be a bolt from the blue, straight through the ceilings of a few dozen dungeon levels and right into my frontal lobe.
On top of that, whoever programmed the disk operations ought to be fed to good old Smaug, wrapped in the author of the manual. Back when the first part of Phantasie was being programmed, blunders like these could still have been settled with a spot of light torture, but these days it is unforgivable.
The most interesting side of Phantasie is the afterlife. Once the whole mob has been slaughtered, they arrive on the astral plane, where the Great Demon weighs their souls...
