Paperboy
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPaperboy
1987Pelissä ohjaat lehdenjakajapoikaa amerikkalaisen esikaupungin kaduilla. Tehtävänäsi on jakaa lehdet postilaatikkoihin. Työtäsi vaikeuttavat radio-ohjatut autot, koirat ja muut ihmiset.
Näistä sinun on selvittävä, mutta pääsetpä itsekin harrastamaan pahantekoa. Kadulla asuvat ei-tilaajat ovat keppostesi uhreja, ja jos rikot vaikkapa heidän ikkunoitaan tai pihalla olevia tavaroitaan, saat lisäpisteitä.
Melko agressiivista lehden markkinointia muuten! Jokaisen päivän päätyttyä pääset crossiradalle, jossa pisteitä kerätään osumalla maalitauluihin ja -levyihin.
Pelin kiinnostavuus ei ole kovin hyvä, sillä sen pääsee läpi melko helposti, ja vaikeusasteita on vain yksi.
Sikäli peli hiukan vaikeutuu, että kun olet onnistunut jakamaan lehdet kaikille tilaajille, tulee kadulle joitakin uusia tilaajia, ja enemmän hommia pojalle.
Grafiikka on tavallisen hyvää ja siistiä, musiikki alkaa äkkiä kyllästyttämään.
1987In the game you steer a paperboy through the streets of an American suburb. Your job is to deliver the papers into the mailboxes. Your work is made harder by radio-controlled cars, dogs and other people.
You have to get past all of these, but you also get to indulge in a bit of mischief yourself. The non-subscribers living on the street are the victims of your pranks, and if you smash, say, their windows or the stuff in their yards, you get bonus points.
Pretty aggressive newspaper marketing, by the way! At the end of each day you get to go out on a BMX track, where you collect points by hitting targets and target boards.
The game's lasting interest isn't very good, since you can get through it fairly easily, and there's only one difficulty level.
The game does get a little harder in that once you've managed to deliver papers to all the subscribers, some new subscribers turn up on the street, and there's more work for the boy.
The graphics are good and neat in an ordinary sort of way, and the music soon starts to wear thin.
