N.O.M.A.D.
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyN.O.M.A.D.
1987N.O.M.A.D. on kauko-ohjatun robotin koodinimi. Sen avulla on tuhottava koko maailmankaikkeuden pahin vihollinen Gross. Ainoa tapa päästä hänen luokseen on taistella käytävillä erilaisia vihollisia vastaan, jotka epämiellyttävään tapaansa pyrkivät suolaamaan robottisi jollain tykin ja lämpöohjautuvan ohjuksen väliltä valitulla luikulla.
Grafiikka on kohtalaista, sikäli kuin sitä tässä pelissä on. Nomad on aika karkea sprite. Läiskästä ei monestikaan heti erota mikä puoli on eteenpäin. Vihollisiinkaan ei ole paljon mielikuvitusta käytetty. Oikeastaan ainoa kiva juttu koko grafiikassa on hienot latauskuvat ja samalla kuuluva musiikki.
Koko pelin juoni on tappamisessa. Kaikelle liikkuvalle on asein aukaistava tie taivaaseen. Yllättävää, että vieläkin tehdään tapa-se-pelejä. Kun kerran on keksinyt pari kikkaa miten selvitään eri kohdista, ei pelin loppuun pelaaminen ole mikään ongelma.
Jotkut kuitenkin näyttävät pitävän näistä ohjelmista, eikä tämä nyt niin alhaista tasoa ole kuin monien muiden kotimikrojen "huippu"-pelit.
1987N.O.M.A.D. is the code name of a remote-controlled robot. With it you have to destroy the worst enemy in the entire universe, Gross. The only way to get to him is to fight your way through corridors against assorted enemies who, in their unpleasant way, try to pepper your robot with some gizmo or other picked from anywhere between a cannon and a heat-seeking missile.
The graphics are middling, insofar as this game has any. Nomad is a pretty crude sprite. Often you can't tell right away which side of the blob is the front. Not much imagination has gone into the enemies either. Really the only nice thing in the whole graphics department is the fine loading screens and the music that plays over them.
The game's entire plot lies in killing. Everything that moves has to be shown the way to heaven at gunpoint. Surprising that kill-it games are still being made. Once you've worked out a couple of tricks for getting through the different sections, playing the game to the end is no problem at all.
Some people do seem to like these programs, though, and this one really isn't as low-grade as a lot of the other "top" games on home micros.
