Dogfight 2187
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDogfight 2187
1987Terppa! Nimeni on Rhett Dexter ja olen viimeinen toivonne, sillä avaruusaikajatkumoon on repeytynyt aukko. Aukosta lappaa SIGOja (SIGO=Standardi InterGalaktinen Olio), mutta ei hätää: minä ammun ne, kerään Spatiaaligeneraattorin yhdeksän osaa, suljen aukon ja pelastan universumin. Kiitoksia mielenkiinnostanne, nyt saavat naiset suudella kättäni ja herrat hurrata.
Dogfight 2187 lupaa seuraavia asioita: kaksi pelaajaa samaan aikaan, nopeaa vektorigrafiikkaa, jännitystä, tulitaisteluja ja niin edespäin. Valitettavasti erittäin, erittäin hyvä idea on pilattu lähes täysin. Grafiikka on nopeaa vektorigrafiikkaa, mutta kaksi pientä ikkunaa ei pysty esittämään tarpeeksi suurta aluetta jotta niistä saisi kunnolla selvän. Lisäksi vihollisalukset näyttävät elävän varsin ahtaissa rajoissa: yht'äkkiä ne ovat edessä ja tultuaan tarpeeksi lähelle ne täsmälleen yht'äkkiä häviävät. Eliten tapaiseen realismiin on valovuosia matkaa.
Elitestä puheen ollen tutka yrittää matkia Elite-mallia. Mutta missä Cobra Mk.III:n tutka on paras kolmiulotteinen tutka siinä Dogfightin on täysin hyödytön. Itse asiassa kaikki mittarit kenttien kuntoa ja polttoainetta lukuunottamatta ovat joko turhia tai käyttökelvottomia. Jos ergonomia on tätä kuuluisi kuusnelosen näppäinten sijaita koneen alla.
Pelattavuudesta on turha puhua, sitä ei ole ja äänitehosteet ja musiikki lähinnä ärsyttävät.
Lopullisesti Dogfightin kaataa alusten ohjaus. Jokainen lentosimuja rakastava pelimies odottaa vaistomaisesti nokan nousevan kun vetää keppiä taaksepäin. Dogfightissä näin ei tapahdu, joten kaikki lentoliikkeet tapahtuvat säännönmukaisesti väärään suuntaan.
Kaiken kaikkiaan Dogfightia ei voi suositella kenellekään. Jälleen uusi helmi pettymysten kaulanauhaan.
1987Howdy! My name is Rhett Dexter and I am your last hope, because a hole has been torn in the space-time continuum. SIGOs (SIGO = Standard InterGalactic Organism) are pouring out of the hole, but never fear: I'll shoot them, collect the nine parts of the Spatial Generator, close the hole and save the universe. Thank you for your interest, the ladies may now kiss my hand and the gentlemen may cheer.
Dogfight 2187 promises the following: two players at the same time, fast vector graphics, excitement, shootouts and so on. Unfortunately, a very, very good idea has been almost completely ruined. The graphics are fast vector graphics, but two small windows can't show a large enough area for you to make proper sense of them. On top of that, the enemy ships seem to live within pretty cramped limits: all of a sudden they're in front of you, and once they get close enough they vanish every bit as suddenly. Elite-style realism is light years away.
Speaking of Elite, the radar tries to copy the Elite model. But where the Cobra Mk.III's radar is the best 3D radar there is, Dogfight's is completely useless. In fact, all the gauges apart from shield status and fuel are either pointless or unusable. If this is ergonomics, then the Commodore 64's keys ought to be on the underside of the machine.
There's no point talking about playability, because there isn't any, and the sound effects and music are mostly just irritating.
What finally sinks Dogfight is the ship controls. Every gamer who loves flight sims instinctively expects the nose to come up when pulling the stick back. In Dogfight that doesn't happen, so every flight manoeuvre, as a rule, goes the wrong way.
All in all, Dogfight can't be recommended to anyone. Yet another pearl on the necklace of disappointments.
