Asterix and Magic Cauldron
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyAsterix and Magic Cauldron
1987Mikäs se on kun pikkumies ottaa taikajuomaa ja lähtee tappelemaan? Väärin, ei ole suomalainen idiootti vaan tietysti Asterix, Gallian vapaustaistelija. Hän on siis uusin sarjakuvasankari joka on siirretty peliksi. Tuskin maltan odottaa koska idolini Judge Dredd jakaa lakia biteille (on luvassa Melbourne Houselta).
Vuosi on 50 e.Kr. Koko Gallia on valloitettu, paitsi yksi kylä. Valloittamattomuuden salaisuus on yli-inhimilliset voimat antava taikajuoma. Eipä ihme, että pelko oli suuri kun Obelix potkaisi suutuspäissään padan ajasta ikuisuuteen. Kappaleet on kerättävä joten Asterix ja Obelix työllistetään.
Asterixissa on onnistuneesti tavoitettu sarjakuvanomaisuus. Vaihtelevat taustat näyttävät albumeista repäistyiltä eikä mielikuvitusta tarvitse kiduttaa tunnistaakseen Asterixin ja muut.
Peli sinänsä on joystick-ohjattu seikkailupeli, johon on heitetty sekaan fistimäisiä tappeluita. Villisikaa metsästetään ja Rooman legioonia pahoinpidellään padan kappaleiden etsinnän välissä. Yksi asia alkaa pelin kuluessa ärsyttää ja se on musiikki! Kautta Tetanuksen, miksi peliin kuin peliin pitää ängetä musiikkia, kun sen olisi voinut korvata mäjähtävillä äänitehosteilla? Muuten pelistä ei huomautettavaa löydykään, paitsi taikajuoma-annosten vähyys. Hyvä arcadeadventure ja Melbourne Housen taattua laatua.
Kyllä Asterixia ennen pelaa kuin turpiinsa ottaa.
1987Who's the little guy who takes a magic potion and heads off to start a fight? Wrong, it's not some Finnish idiot but Asterix, of course, the freedom fighter of Gaul. So he's the latest comic-strip hero to be turned into a game. I can hardly wait for my idol Judge Dredd to start laying down the law in bits (it's on the way from Melbourne House).
The year is 50 BC. All of Gaul has been conquered, except for one village. The secret of its unconquerability is a magic potion that gives superhuman strength. No wonder, then, that there was great fear when Obelix, in a fit of temper, kicked the cauldron from here to eternity. The pieces have to be collected, so Asterix and Obelix are put to work.
Asterix has successfully captured the comic-strip feel. The varied backgrounds look as if they've been torn straight out of the albums, and you don't have to torture your imagination to recognise Asterix and the others.
The game itself is a joystick-controlled adventure game with some Fist-style fights thrown into the mix. Wild boar get hunted and Roman legions get roughed up in between searching for the pieces of the cauldron. One thing starts to grate as the game goes on, and that's the music! By Tetanus, why does every single game have to have music crammed into it, when it could have been replaced with thumping sound effects? Otherwise there's nothing to complain about in the game, apart from the stingy rations of magic potion. A good arcade adventure and Melbourne House's guaranteed quality.
You'd certainly sooner play Asterix than take a punch in the mouth.
