Super Monaco Grand Prix
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySuper Monaco Grand Prix
1991 SyksyFormulapeli? Taas? Älä suotta valita, onhan niitä ollut. Yhtään hyvää ei vain ole vielä Amigalle tehty. Olisiko tämä poikkeus?
Super Monaco GP kuulostaa tutulta, sillä se on löytänyt tiensä jo Segan kolikkoautomaattiin ja konsoleihin. Kärryn kojetaulun, taustapeilin ja vaihdelaatikon omaava peli hätkähdytti grafiikka- ja äänitehosteillaan.
GP:n sulavuus hämmästytti Amiga-versiossa. Taustagrafiikka, vaikkei MegaDriven versiolle pärjääkään, päivittää putkea viivyttelemättä. Rakennukset, pylväät, puut ja reunuksilla näkyvät rengaskasat vilahtavat kiitettävän nopeasti. Värien ja yksityiskohtien runsaus puuttuvat.
Formula kulkee alttiisti Amiga-hamsteria totellen. Pelin vaikeutta ja vaihtelua voi säätää vaihtamalla karvalakkiautomaatin järeämpään vaihdelaatikkopetoon. Pelissä on sijoitusnumero, joka kertoo monentenako tulisi kisassa pysytellä, jotta peli jatkuu. Sijoitusnumeron pikku hiljaa pienentyessä on pelaajankin kiristettävä tahtia, ettei putoa pelistä pois.
Ajamiseen ja renkaiden pitoon vaikuttaa sää, jolla saadaan eri radat tuntumaan vieläkin erilaisemmilta.
Toteutus on Amiga-tasolla mukava, tosin muutamia seikkoja on konversiosta jäänyt pois. Kolikkopelissä ja MegaDrive-versiossa oleva kierroskartta ei olisi Amigallekaan tehnyt pahaa. Sijoitus johtoautoon nähden jää muuten arvailujen varaan. Lisäksi Amiga-version formulatallin pr-tytöt ovat vaihtuneet. Kaikkea ei kuitenkaan voi vaatia.
Tämäkään peli ei tule ratkaisemaan mielipidejorinaa kotikoneiden parhaasta ajopelistä, muttei ole huonoinkaan tulokas. Vielä on käyttöä kuusnepan PitStop II:lle.
1991 SyksyA Formula One game? Again? Don't moan for nothing - sure, there have been plenty. It's just that not a single good one has been made for the Amiga yet. Could this be the exception?
Super Monaco GP sounds familiar, as it has already found its way into Sega's coin-op and consoles. With its buggy's dashboard, rear-view mirror and gearbox, the game dazzled everyone with its graphics and sound effects.
GP's smoothness came as a surprise in the Amiga version. The background graphics, though no match for the MegaDrive version, keep the screen updated without dawdling. Buildings, pillars, trees and the tyre stacks along the verges flash past commendably fast. What's missing is a wealth of colour and detail.
The car readily does what the Amiga's rodent tells it. You can adjust the game's difficulty and variety by swapping the Sunday-driver automatic for a beefier gearbox beast. The game has a position number that tells you which place you need to hold in the race for the game to carry on. As the position number gradually shrinks, the player has to up the pace too, so as not to drop out of the game.
Driving and tyre grip are affected by the weather, which makes the different tracks feel even more different.
By Amiga standards the execution is pleasant, though a few things have been left out of the conversion. The lap map in the coin-op and the MegaDrive version wouldn't have done the Amiga any harm either. Otherwise your position relative to the lead car is left to guesswork. What's more, the racing team's PR girls have changed in the Amiga version. Still, you can't ask for everything.
This game won't settle the endless opinion-jabbering about the best driving game on home computers either, but it's not the worst newcomer by any means. There's still a use for the Commodore 64's PitStop II.
