Mighty Bombjack
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMighty Bombjack
1991 SyksyPommien keräily on ollut varsin suosittua viime aikoina, varsinkin lentoyhtöiden kunnostautuessa. Pommeja keräili myös Saddam Hussein, ja mikäs oli kerätessä, kun Liittouma niitä jalomielisesti lähetteli. Saddam kuitenkin vaatimattomuuttaan yritti palautella niitä varsinkin Saudi- Arabiaan ja Israeliin.
Yhtä epäitsekäs ei valitettavasti ole Mighty Bombjack, joka keräilee kaikki pommit, jotka suinkin vain voi löytää. Ja pommeja riittääkin sitten 250 kuvaruudun edestä 17 eri tasolla, joten työllisyys on turvattu vaikka minkälaisessa lamassa. Mighty Bombjack on eräänlainen jatko-osa kahdelle edelliselle hyvin menestyneelle Pommijaakolle, mutta se on myös ansainnut kannuksensa Nintendolla myyden yli 500 000 kappaletta.
Muutokset edeltäjiin nähden ovat melko rajuja, sillä sekä ohjaus- että etenemistyyli ovat muuttuneet. Enää ei tyhjennetä ruutua kerrallaan vaan pelikenttä scrollaa sivuttain eräänlaisena käytävänä päättyen kuninkaalliseen huoneeseen, joka pitää tyhjentää ennen ajan päättymistä, jotta pääsisi seuraavalle tasolle. Kaikkialla matkan varrella on aarrearkkuja, joista löytyy lisäpisteitä, -elämiä ja -aikaa sekä muita yllätyksiä. Kolikoista saa myös Mighty-voimaa, mutta jos on liian ahne päätyy kidutushuoneeseen, jossa pitää väistellä ötököitä tietyn aikaa.
Pelattavuus on MB:ssä sekä parantunut että huonontunut. Toisaalta pelissä on enemmän syvyyttä, mutta sen sijaan ohjaussysteemi on hankalampi kuin ennen. Hyppyjen säätely on välillä ongelmallista, varsinkin kun uusia hirviöitä syntyy tyhjästä niin nopeasti ettei Boitsu ehdi aina väistää tarpeeksi vikkelästi. Grafiikka kärsii tietystä skitsofreniasta, sillä se on välillä upeaa, mutta toisinaan melko sotkuista. Äänitehosteiden suhteen ongelmaa ei ole, sillä toisen minuutin jälkeen ne kääntää pois.
Mighty Bombjack herättää sekavia tunteita nautittavuutensa suhteen, sillä ensivaikutelma ei ollut kehuttava, mutta toisaalta ainekset hauskoihin pelihetkiin ovat tarjolla. Ehkä kyseessä on sotaväsymys pommeihin tai kenties jotain yliluonnollista? Aina kannattaa kokeilla...
Mutta sitten kuusneloseen. Kerrankin pikkuveli päihittää isoveljensä puhtaalla potkulla palleaan, sillä C64-version pelattavuus on aivan jotain muuta kuin mihin tahmea Amiga-isottelija pystyy.
Saatuaan uutta verta suoniinsa Pommijaakko liikkuu todella vikkelään ja todellakin sinne minne haluat ja siten se on erittäin pelattavaa ajanvietettä. Myöskään ulkoisilta ominaisuuksiltaan ei Pommijaakon tarvitse hävetä, sillä grafiikka on tasokasta laatua ja laajuutta löytyy samat 250 kuvaruutua kuin muistakin versioista. Unohda siis se sadasmiljoonasseitsemäskymmeneskuudes räiskintäklooni ja vaihda vapaalle, valitse Mighty Bombjack.
1991 SyksyCollecting bombs has been quite popular lately, especially with the airlines distinguishing themselves. Saddam Hussein collected bombs too, and why not, with the Coalition so generously sending them his way. Out of sheer modesty, however, Saddam tried to return them, particularly to Saudi Arabia and Israel.
Unfortunately Mighty Bombjack is not so selfless, collecting every last bomb that can possibly be found. And there are bombs aplenty, too: 250 screens' worth across 17 different levels, so employment is secure however deep the recession gets. Mighty Bombjack is a sort of sequel to the two previous, highly successful Pommijaakko games, but it has also earned its spurs on the Nintendo, selling over 500,000 copies.
The changes compared with its predecessors are fairly drastic, since both the controls and the way you progress have changed. You no longer clear one screen at a time; instead the playfield scrolls sideways as a kind of corridor ending in a royal chamber, which has to be cleared before time runs out if you want to get to the next level. All along the way there are treasure chests holding extra points, lives and time as well as other surprises. Coins also give you Mighty power, but if you get too greedy you end up in the torture chamber, where you have to dodge creepy-crawlies for a set time.
In MB the playability has both improved and got worse. On the one hand there's more depth to the game, but then again the control system is more awkward than before. Judging your jumps is sometimes a problem, especially as new monsters spring up out of nowhere so fast that the lad doesn't always have time to dodge nimbly enough. The graphics suffer from a certain schizophrenia, since at times they're superb, at others fairly messy. There's no problem with the sound effects, since after the second minute you switch them off.
Mighty Bombjack stirs up mixed feelings as to how enjoyable it is, since the first impression was nothing to write home about, but on the other hand the ingredients for some fun gaming moments are all there. Maybe it's war-weariness with bombs, or perhaps something supernatural? It's always worth a go...
But now to the C-64. For once the little brother beats his big brother with a clean kick to the solar plexus, since the playability of the C64 version is something else entirely compared with what the sluggish Amiga big shot can manage.
With fresh blood in its veins, Pommijaakko moves really nippily and really does go where you want, which makes it a highly playable pastime. Nor does Pommijaakko have anything to be ashamed of in the looks department, since the graphics are of a high standard and there's the same scope of 250 screens as in the other versions. So forget that hundred-million-and-seventy-sixth shoot-'em-up clone, kick back and pick Mighty Bombjack.
