Lemmings
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyLemmings
1991 SyksyPsygnosis shokeeraa. Luotuaan mainetta näyttävään grafiikkaan ja loppuun kaluttuihin ideoihin pohjautuvilla peleillä se yllättäen julkaisee Lemmingsin, joka toimii sataprosenttisesti ideansa varassa.
Idea on seuraavanlainen: avautuvasta luukusta lappaa ruudulle tasaisena virtana pikkuruisia menninkäisiä, joiden oma-aloitteisuus ja korkeammat aivotoiminnot ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vaeltavalla sopulilaumalla. Pelaajan hommana on reppanoiden kaitseminen, jotta miestappiot pysyisivät rajallisina vaarallisella matkalla kohti kotiporttia.
Parhaimmillaan satapäiseksi paisuvan menninkäismassan ohjailu ei olekaan mikään yksinkertainen juttu. Käytössä on ikonirivistön verran erikoistaitoja, joita jaellaan zombien tavoin edes takaisin törmäileville reppanoille. Erikseen patisteltuna ne esimerkiksi osaavat rakentaa siltoja sekä kaivaa tunnelia vaakaan, alas tai alaviistoon. Tärkeä luottamustoimi on tukkijoilla, jotka strategisiin paikkoihin sijoiteltuina ohjailevat muiden ryntäilyä oikeaan uomaan.
Useissa kentissä selviää sillä, että päästää irti yhden tiedustelijan muiden jäädessä somasti karsinaan kahden kaitsijan väliin. Kun reitti on rakennettu valmiiksi, päästetään massat valloilleen.
Pikselimassalla pullistelevien kyhäelmien seassa on piristävää nähdä toimivaan miniatyyrigrafiikkaan perustuva peli, joka tuo mieleen Lode Runnerin ja Oidsin tapaisia klassikoita. Vielä erikoislaatuisemmaksi lopputuloksen tekee taustojen harkittu Psygnosis-tyylittely. Vai pitäisikö sanoa parodia: Eräässä kentässä otukset nakertavat puita Shadow of the Beastin maisemissa.
Näppäryydestään huolimatta Lemmingsiin puutuu viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa ideoinnin alkavan toistaa itseään. Pelastajana on mahdollisuus paimentaa otuksia myös kahden pelaajan voimin kahtia jaetulla ruudulla. Ainakin peli on rohkea kokeilu, jollaisia ei koskaan ole liikaa.
1991 SyksyPsygnosis shocks. Having made its name with games built on spectacular graphics and ideas chewed down to the bone, it suddenly releases Lemmings, a game that runs one hundred percent on its idea.
The idea goes like this: out of an opening hatch, a steady stream of teeny-tiny goblins pours onto the screen, their initiative and higher brain functions roughly on a par with those of a migrating horde of lemmings. The player's job is to shepherd the poor wretches so that casualties are kept within limits on the perilous journey towards the home gate.
Steering a goblin mass that can swell to a hundred heads at its peak turns out to be no simple matter. You have an icon bar's worth of special skills, which are dished out to the poor wretches as they bump back and forth like zombies. Prodded individually, they can for instance build bridges and dig tunnels horizontally, downwards or diagonally down. A key position of trust falls to the blockers, who, placed at strategic spots, steer the others' stampeding into the right channel.
Many levels can be cleared by letting a single scout loose while the others stay sweetly penned in between two minders. Once the route has been built, the masses are unleashed.
Amid all the cobbled-together efforts flexing their pixel mass, it's refreshing to see a game built on functional miniature graphics, one that brings to mind classics like Lode Runner and Oids. The end result is made even more unusual by the deliberate Psygnosis styling of the backgrounds. Or should that be parody: in one level the critters gnaw through trees in the scenery of Shadow of the Beast.
For all its cleverness, Lemmings starts to wear thin at the latest when you notice the ideas beginning to repeat themselves. The saving grace is the option to herd the critters with two players as well, on a split screen. At the very least the game is a bold experiment, and you can never have too many of those.
