Hard Drivin' II: Drive Harder
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHard Drivin' II: Drive Harder
1991 SyksyJoukon terroristeja kaapattua lentokentän yksinäisen sankarin on...anteeksi, se olikin joku toinen juttu. Tässä on kyse kolikkopelinä mainetta niittäneen ja kotimikroversiona sitä vähemmän tehneen kolmiulotteisen autoilusimulaation jatko-osasta. Edeltäjän haaveet kritiikin suitsutuksesta murskasivat erinäiset oudot ilmiöt, joista vähäisimpiä eivät ole huvittavat bugit ja holtiton ohjaus.
Drive Harderin nimeksi sopisi paremmin Hard Drivin' Extra Plus, sillä se on ulkonäköä ja teknisiä ongelmia myöten edeltäjänsä kaltainen. Sisältöä sentään on moninkertaistettu laittamalla vanhan tutun rallireitin seuraksi muutama uusi. Lisäksi mukana on peräti rataeditori, jolla voi vääntää asfalttia niin kiemuralle kuin huvittaa. Radoissa on käytössä tuttu kaava, eli osa on pikataivalta ja loput silmukoiden ja hyppyreiden kirjomaa stunttiosuutta.
Surullisen kuuluisien bugien korjailu vaikuttaa melko pintapuoliselta. Autot eivät enää näy rakennusten läpi, mutta toisaalta ne edelleen katoilevat mäkisessä maastossa. Tärkeämpi viilailun kohde on ohjaus, joka on muutettu tarkemmaksi. Tuloksena todellakin on parempi tuntuma, mutta sivuvaikutuksena on hitaammin ja vähemmän kääntyvä ratti. Ohjailu on tuskallisen kömpelöä käytettäessä joystickia Amigassa tai näppäimistöä PC:ssä. Hiiriohjaus toimii parhaiten, mutta pieni kääntösäde tekee silmukoiden selvittämisen liian vaikeaksi. Ainakin Amigassa pyörylään on mentävä piennarta hipoen, mutta silloinkin tielle palataan pöpelikön kautta, vaikka rattia pitäisi ääriasennossa. PC:ssä analoginen tikku ehkä toimisi parhaiten, jos sitä voisi käyttää.
HD2 on edeltäjäänsä sen verran parempi, että arvosanaksi voi antaa kahdeksan miinuksen. Vieläkin tosin jäädään kovin kauas autopelien kärjestä. Pelimekaniikka on häiritsevän tuhruista. Mäet on rakennettu kolmesta suorasta pinnasta, ja ratin asento näytetään parin pikselin korkuisella palkilla. Huolimatonta vaikutelmaa vielä korostaa äänikorttituen puuttuminen ja se, että peli kieltäytyy toimimasta kiintolevyllä. (Saa sen toimimaan-NN)
Ehkä kannattaa piipahtaa koeajolle lähimpään myymälään, mutta vain jos olet autopelien "die hard fan", kuten asia osuvasti englanniksi ilmaistaan.
1991 SyksyWith a gang of terrorists having seized the airport, the lone hero must...sorry, that was some other story. What we have here is the sequel to a three-dimensional driving simulation that reaped fame as a coin-op and rather less of it as a home computer version. The predecessor's dreams of gushing reviews were crushed by various strange phenomena, not the least of them hilarious bugs and erratic steering.
Drive Harder would be better off named Hard Drivin' Extra Plus, since it takes after its predecessor right down to the looks and the technical problems. The content has at least been multiplied, by giving the good old familiar rally course a few new ones for company. On top of that there's even a track editor, with which you can twist the tarmac into as many knots as you please. The tracks follow the familiar formula: part of each is a speed stretch and the rest a stunt section embroidered with loops and jumps.
The fixing of the notorious bugs seems fairly superficial. Cars no longer show through buildings, but on the other hand they still keep vanishing in hilly terrain. A more important target for fine-tuning is the steering, which has been made more precise. The result really is a better feel, but the side effect is a steering wheel that turns more slowly and not as far. Steering is painfully clumsy using a joystick on the Amiga or the keyboard on the PC. Mouse control works best, but the limited steering lock makes getting through the loops too difficult. On the Amiga at least, you have to enter the loop with your wheels brushing the verge, and even then you rejoin the road by way of the undergrowth, even with the wheel held at full lock. On the PC an analogue stick might work best, if only you could use one.
HD2 is enough of an improvement on its predecessor to earn a B-minus. Even so, it still falls a long way short of the best driving games. The game mechanics are disturbingly sloppy. The hills are built out of three flat surfaces, and the position of the steering wheel is shown by a bar a couple of pixels high. The slapdash impression is underlined further by the lack of sound card support and by the fact that the game refuses to run from a hard disk. (You can get it working - NN)
It might be worth popping into your nearest shop for a test drive, but only if you're a "die hard fan" of driving games, as the English language so aptly puts it.
