Highway Patrol 2
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHighway Patrol 2
1990 SyksyViimeisimmät villitykset voi ennakoida seuraamalla kolikkopelirintaman tapahtumia. Highway Patrol kakkosen inspiraation lähteeksi on tunnistettavissa pari kovan luokan arcadehittiä, Chase H.Q. ja Hard Drivin'.
Pelissä on kyse kolmiulotteisesta rosvojahdista, ja mielenkiintoisesti se onkin toteutettu, varsinkin kun ottaa huomioon Microidsin aiemmat köykäisenpuoleiset tuotokset. Ideana on pelkistetty kahden auton kaksintaistelu. Pelaajan ohjastama poliisiauto ja rikollisen punainen Ferrari heitetään keskelle laajaa tieverkostoa, sitten vain hana auki ja menoksi.
Tuulilasin takaisessa autiomaanäkymässä on käytetty grafiikkatyylien sekoitusta, jossa tie on kuvattu täytetyllä vektorigrafiikalla ja muissa yksityiskohdissa on valmiiksi muotoiltua grafiikkaa. Muut asfaltin kuluttajat ovat hienosti piirrettyjä, itse asiassa ne näyttävät miltei digitoiduilta. Ne eivät myöskään ole mitään pikkuisia pikselimöykkyjä, vaan parhaimmillaan täyttävät puolet kuvasta. Animaatio ei sitten olekaan yhtä vakuuttavaa.
Tie ei rullaa aivan niin sulavasti kuin pitäisi, mutta auton käyttäytyminen on varsin uskottavaa aina kumeja kärytteleviä sivuluisuja ja pakkivaihdetta myöten. Ohjaustuntuma on miltei parempi kuin Hard Drivin'issa, sillä pyörien asennon näkee isokokoista rattia puristavista käsistä.
HP2:sta voisi luonnehtia takaa-ajosimulaattoriksi. Realismia lisää sekin, että joka toisessa risteyksessä on nykäistävä auto parkkiin ja tutkittava pakkauksesta löytyvää tiekarttaa. Kun rosvon etumatka on kurottu kiinni, sitten vain sireeni päälle, pakotie tukkoon sekä tarpeen vaatiessa korostetaan vaatimusta käsiaseella. Ilkeimmät nilkit ampuvat takaisin, jolloin tuulilasiin ilmestyy luodinreikiä huolestuttavaan tahtiin. Pidätystoimitus on epäselkeän tuntuinen, sillä välillä rosmoa saa romuttaa minuuttikaupalla, toisinaan se taas antautuu pienestä hipaisusta.
Pidätyksen jälkeen lysti onkin ohi. Varastoon voi jäädä bonuspisteitä ylennystä varten, mutta tämä pieni yksityiskohta ei häivytä pelin päämäärätöntä olemusta. Muutaman enemmän tai vähemmän patologisen rikollisen jahtaaminen yhä uudelleen alkaa pian tuntua puuduttavalta.
1990 SyksyYou can predict the latest crazes by following events on the coin-op front. A couple of top-class arcade hits can be recognised as the sources of inspiration for Highway Patrol 2: Chase H.Q. and Hard Drivin'.
The game is about a three-dimensional hunt for crooks, and it has been done in an interesting way, especially considering Microids' previous rather flimsy efforts. The idea is a stripped-down duel between two cars. The police car driven by the player and the criminal's red Ferrari are dropped in the middle of an extensive road network, and then it's just pedal to the metal and away you go.
The desert view beyond the windscreen uses a mixture of graphics styles, in which the road is drawn with filled vector graphics and the other details are pre-drawn graphics. The other consumers of asphalt are finely drawn; in fact they look almost digitised. Nor are they tiny little pixel blobs: at their biggest they fill half the picture. The animation, on the other hand, isn't anywhere near as convincing.
The road doesn't roll by quite as smoothly as it should, but the car's behaviour is pretty believable, right down to tyre-smoking skids and reverse gear. The feel of the steering is almost better than in Hard Drivin', since you can see the position of the wheels from the hands gripping the big steering wheel.
HP2 could be described as a car chase simulator. The realism is boosted by the fact that at every other junction you have to yank the car over to park and study the road map included in the package. Once you've closed the gap on the crook, it's just siren on, escape route blocked and, if need be, the demand reinforced with a handgun. The nastiest lowlifes shoot back, and bullet holes appear in the windscreen at an alarming rate. The arrest procedure feels unclear, because sometimes you can smash up the villain for minutes on end, while at other times they give up at the slightest nudge.
After the arrest, the fun is over. You may have some bonus points left in store towards a promotion, but this small detail doesn't dispel the game's aimless nature. Chasing a handful of more or less pathological criminals over and over again soon starts to feel mind-numbing.
