Viking Child, The
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyViking Child, The
1991 KevätAnkeaa on Brianin elämä. En nyt tarkoita sitä Juuttaan maalla elänyttä tyyppiä, vaan Odinin valtakunnassa melskaavaa viikinkikakaraa. Häneltä kun on perheen päät kaapattu astraalitasolle ja pitäisi lähteä palastushommiin. Kas kummaa, ettei pelastettavana ole tyttöystävä, mutta loput tuosta jo arvaakin. Siispä sankari sohii miekalla vastaantulijoita, joilla nykyisin on näköjään aina käteistä mukana, ja putiikeista voi tietenkin ostaa vaikka mitä, kuten oman klooninsa.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana maisema taustalla käy. Ainakin vaihtelua on piristävässä määrin. Ensimmäisen tason lievästi terrorisoidut maalaismaisemat vaihtuvat korkeisiin linnantorneihin, vielä korkeampiin jättiläispuihin, sokkeloisiin viidakoihin, karuun vuoristoon ja niin poispäin.
Nappula ei ole kiipeilytaitoinen, mistä syystä pelissä on lievästi ylikäytetty vaakaan- ja pystyyn liikkuvia alustoja. Pelissä joutuu liiaksi keskittymään tarkkaa ajoitusta vaativaan loikkimiseen, mistä en erityisemmin pidä. Hyppysuoritus on myös tökerösti totetutettu, aluksi sankari nimittäin liitää tovin yläviistoon, sitten se leijuu yhtä vakaasti alaviistoon. Olisivat ohjelmoijat voineet edes kokeilla parabolista liikerataa, ei sen tekeminen niin vaikeata ole.
Taustojen raskaasti tyylitelty naivismi tuskin miellyttää kaikkia, mutta ainakin ne ovat siistejä. Ärsyttävästi hymyilevän sankarin animointi on ankeaa, sillä sen kävellessä vain jalat ja hiustupsu liikkuvat. Korkeissa pudotuksissa se kyllä tekee vitsikkäitä voltteja.
VC on kohtuullisen pelattava keskinkertaisuus, jota rasittaa lievähkö latteus. Hermoja taas rasittavat idioottimaiset latausrutiinit. Alussa on varauduttava viiden minuutin odotteluun ja tasojen välissä ja välillä keskelläkin levyasema rouskuttaa dataa hajamieliseen tahtiin.
1991 KevätGrim is the life of Brian. I don't mean that bloke who lived in the land of Judea, but the viking brat raising a ruckus in Odin's realm. You see, he's had the heads of his family abducted to the astral plane and ought to set off on a rescue job. Well, fancy that, for once it's not a girlfriend who needs rescuing, but you can guess the rest anyway. So the hero jabs his sword at everyone he meets, who these days always seem to carry cash, and naturally you can buy all sorts of things in the shops, such as a clone of yourself.
So long is the journey, with no home in sight, but the background rolls by, a scenic delight. At least there's variety in invigorating quantities. The mildly terrorised countryside of the first level gives way to tall castle towers, even taller giant trees, labyrinthine jungles, barren mountains and so forth.
The little squirt can't climb, which is why the game slightly overuses horizontally and vertically moving platforms. You have to concentrate too much on jumping that demands precise timing, which I'm not especially fond of. The jump is also clumsily done: first the hero glides diagonally upwards for a while, then it floats just as steadily diagonally downwards. The programmers could at least have tried a parabolic trajectory; it's not that hard to do.
The heavily stylised naivism of the backgrounds will hardly please everyone, but at least they're tidy. The animation of the irritatingly smiling hero is dreary, since when it walks only its legs and its tuft of hair move. On long falls it does do some comical somersaults, mind you.
VC is a reasonably playable piece of mediocrity, burdened by a mild flatness. What burdens the nerves, on the other hand, are the idiotic loading routines. At the start you have to be ready for a five-minute wait, and between levels, and sometimes in the middle of them too, the disk drive munches through data at an absent-minded pace.
