Team Yankee
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTeam Yankee
1991 KevätNATOn kolonnan valitsema reitti on painajaismainen: keskellä laajaa aukeata olevaa tieuraa reunustavat tiheät metsät, joissa puna-armeijan tankit voivat rauhassa lymyillä. Pelko osoittautui oikeaksi, sillä lyhyen kiikaroinnin jälkeen näkökenttään osuu kaksi metsän reunassa odottavaa vihollista. M1 Abramsien piiput ärjäisevät ja venäläiset T-80-tankit mössähtelevät romuksi ennen kuin raukat ehtivät edes tajuta mitä tapahtui. Seuraavassa hetkessä ilman täyttää räjähdysten huumaava melu ja riemu vaihtuu paniikiksi: "Kuusi punaista on sivulla, ja metsästä tulee lisää!"
Kolmannen maailmansodan alkuhetkistä kertova kirja Team Yankee on kääntynyt peliksi niin onnistuneesti, että sen yhteydessä ei ole lainkaan liioiteltua käyttää alkuperäistä iskulausetta "niin todellinen, että voit haistaa savun". Kolmiulotteisuus on luotu graafisella sekatekniikalla, jossa vektoreita on käytetty vain teissä ja rakennuksissa, joihin ne sopivatkin hyvin, kun taas tankit ja metsät on kuvattu spriteilla.
Toteutus on samantapainen kuin Their Finest Hourissa, mutta pelin toiminta on huikeasti sujuvampaa. Enpä ollut uskoa silmiäni, kun viimeisessä skenaariossa peltoja pitkin rymistää kokonainen pataljoona venäläisiä tankkeja pelin hidastumatta juuri lainkaan. Tankit eivät myöskään katoa osuman jälkeen, vaan jäävät tantereelle kytemään taistelun loppuun asti. Aivan oman makunsa pelille antavat metsät, joiden taktinen merkitys on hyvin keskeinen.
Tiimiin kuuluu neljä tankkiryhmää, joita ohjaillaan kokonaisuuksina. Selkärankana ovat maailman tehokkaimmiksi kehutut M1 Abramsit, joiden aseistukseen kuuluu HEAT- ja SABOT-ammusten lisäksi savuverho sekä konekivääri, joka on tosin aika tehoton panssareita vastaan. Taustatukena on pitkän kantaman TOW-ohjuksilla varustettuja ITV-tankkeja, pari M2 Bradleyta sekä pari miehistönkuljetuspanssaria. Alussa annettavan tilannekatsauksen yhteydessä on jopa mahdollista päättää, minne ja mihin kellonaikaan tykistö jysäyttää keskityksen, mutta tosi mies selviää ilmankin.
Ryhmien komentaminen samaan aikaan on ratkaistu siten, että näytöllä voi olla joko yhden ryhmän ikkuna suuremmassa koossa tai kaikki neljä kerralla. Etenemisen aikana on tehokasta pitää kaikki näkyvissä, jolloin voi kätevästi seurata tilannetta sekä 3D-näkymistä että zoomattavista kartoista. Taistelussa on puolestaan mukavampaa käyttää suurta ikkunaa jo senkin vuoksi, että erottaa paremmin vihollisten tappiohetket.
Pahiten realismista lipsahdetaan siinä, että rakennuksista voi rymistellä läpi ilman näkyviä seurauksia ja tankkien moottoreista ei kuulu pihaustakaan. Toisaalta taas pellolla junnaava tankki hötkyy ja tutisee todentuntuisesti ja tykissä on kunnolla rekyyliä.
Muutama lisätehtävä olisi ollut mannaa, sillä kirjan juonta myötäileviä skenaarioita on ainoastaan viisi, plus ylennyksen jälkeen samat vaikeutettuina neljään kertaan. Tehtävät ovat myös melko suppeita sisällöltään, mutta saavuttavat sellaisen realismin tason, että painajaisissaankin alkaa nähdä loputtomia T-80-kolonnia. Suosittelen.
Advocatus Diaboli
No onhan Team Yankeessa pahempiakin lapsuksia kuin Jukan luettelemat. Pahin on omien tyhmyys: päinvastoin kuin M1 Tank Platoonissa eivät muut joukot siirry tietokoneohjaukseen kun pelaaja operoi yhdellä joukkueella. Siinä ne sitten killittävät kun idän poika pistää reikiä kylkeen. Grafiikassa on jotain outoa, sillä usein neuvostojoukot tuntuvat omistavan Stealth-tankkeja: kartta näyttää kolonnan kivenheiton päässä, mutta mitään ei kuitenkaan näy.
Ihan hauska peli, mutta suositellaan varauksin.
1991 KevätThe route chosen by the NATO column is a nightmare: the road running across the middle of a wide open plain is flanked by dense forests where Red Army tanks can lurk in peace. The fear turned out to be justified, for after a short spell with the binoculars two enemies waiting at the edge of the forest swim into view. The M1 Abrams' guns roar and the Russian T-80 tanks crumple into scrap before the poor wretches even have time to realise what happened. The next moment the air is filled with the deafening din of explosions and jubilation turns to panic: "Six reds on the flank, and more coming out of the woods!"
Team Yankee, the book about the opening moments of World War Three, has been turned into a game so successfully that it is no exaggeration at all to trot out the original slogan "so real you can smell the smoke". The 3D has been created with a mixed-media graphics technique in which vectors are used only for the roads and buildings, which they suit well, while the tanks and forests are drawn with sprites.
The implementation is similar to Their Finest Hour's, but the action runs staggeringly more smoothly. I could hardly believe my eyes when, in the last scenario, a whole battalion of Russian tanks came rumbling across the fields with the game barely slowing down at all. Nor do the tanks vanish after being hit; they stay on the battlefield, smouldering until the end of the fight. The forests, whose tactical importance is absolutely central, give the game a flavour all of its own.
The team consists of four tank groups, each controlled as a single unit. The backbone is the M1 Abrams, touted as the most effective tank in the world, whose armament includes, besides HEAT and SABOT rounds, a smoke screen and a machine gun, though the latter is pretty useless against armour. Backing them up are ITV tanks armed with long-range TOW missiles, a couple of M2 Bradleys and a couple of armoured personnel carriers. During the briefing at the start you can even decide where and at what time of day the artillery slams down a concentrated barrage, but a real man manages without.
Commanding the groups at the same time has been solved by letting the screen show either one group's window at a larger size or all four at once. While advancing it pays to keep them all in view, so you can conveniently follow the situation both from the 3D views and from the zoomable maps. In combat, on the other hand, the big window is nicer to use, if only because it lets you make out better the moments when the enemies meet their end.
The worst slip in realism is that you can go crashing straight through buildings with no visible consequences, and not so much as a peep can be heard from the tanks' engines. Then again, a tank grinding across a field lurches and shudders convincingly, and the gun has proper recoil.
A few extra missions would have been manna from heaven, as there are only five scenarios following the book's plot, plus the same ones made harder four times over after promotion. The missions are also fairly limited in content, but they reach such a level of realism that you start seeing endless T-80 columns even in your nightmares. Recommended.
Advocatus Diaboli
Well, Team Yankee does have worse blunders than the ones Jukka listed. The worst is the stupidity of your own side: unlike in M1 Tank Platoon, the other units don't switch over to computer control while the player is operating one platoon. So there they just sit gawping while the lad from the East punches holes in their flanks. There's something odd about the graphics, too, since the Soviet forces often seem to own Stealth tanks: the map shows a column a stone's throw away, and yet nothing is visible.
A fun enough game, but recommended with reservations.
