James Pond
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyJames Pond
1991 KevätVedenalainen agentti James Pond: hän on peloton, hän on älykäs ja ennen muuta hän on otsoniystävällinen. Tämä James ei ajelekaan kalliilla avoautolla eikä vikittele kauniita vaaleaveriköitä. Hän kun sattuu olemaan kala.
Herttaisen eväkkään työsarkana on kaksitoista ekohenkisesti värittynyttä tehtävää, jotka ovat tutunoloisesti nimettyjä: Licence To Bubble, From Sellafield With Love, A View To A Spill ja niin poispäin. Mahtaako moinen mennä valppaiden lisenssinvartijoiden ohi, vai joutuuko taas yksi pelitalo kaivamaan kuvettaan oikeussalissa?
Agenttiaiheisuus tyssää nimillä leikkimiseen ja reippaan bondikkaaseen soundtrackiin. Pelin voisi melkein lokeroida hypi ja ammu -pelien ryhmään, jos sankari ei etenisi uimalla ja pyssyn sijaan käyttelisi Bubble Bobblesta lainattua kuplanpuhallustekniikkaa.
Kirkasvärisen, sympaattisen, sulavaliikkeisen ja muutenkin tyylipuhtaasti pehmoilevan toteutuksen lisäksi James Pondin valttina on vesielementtiin sijoittuvien tehtävien kekseliäs variointi. Esimerkiksi ensimmäisessä kentässä on vapautettava ravut ennen kuin pyytäjät käyvät noutamassa saaliinsa, toisessa opastetaan kaloja turvaan Sellafieldistä dumpattujen ydinjätteiden luota ja kolmannessa räjäytetään öljynporauslautta.
James Pond onnistuu siinä, missä Rainbow Warrior töpeksi pahemman kerran, siis esittelemään varjele vesistöjämme -tyylisiä ekoaatteita hienovaraisesti kieli poskella. Sankarihahmon meriitit eivät aivan riitä klassikkomatrikkeliin Bubin ja Bobin, Quiffyn sekä Kiwin rinnalle. Lajityypin vakiokuviot, kuten salaiset onkalot ja oikotiet ovat hyvin edustettuna, mutta jotenkin ideoiden jippoiluista puuttuvat ne yksi tai tai kaksi koukkua, jotka erottavat megapelit massasta.
Vähän sieltä sun täältä lainailemalla James Pond yrittää vakuuttaa ja viihdyttää siinä kohtuullisesti onnistuen. Ainakin se päihittää selvästi Cloud Kingdomsin ja Kid Glovesin, Millenniumin edelliset yritelmät söpöilyn vaikealla saralla.
1991 KevätUnderwater agent James Pond: he is fearless, he is clever and above all he is ozone-friendly. This James doesn't cruise around in an expensive convertible, nor does he chat up beautiful blondes. He happens to be a fish, you see.
The adorable finned fellow's workload consists of twelve eco-tinged missions with familiar-sounding names: Licence To Bubble, From Sellafield With Love, A View To A Spill and so on. Will that sort of thing slip past the watchful licence guardians, or will yet another software house be digging deep into its pockets in a courtroom?
The secret-agent theme stops dead at playing about with the names and a jaunty, Bond-ish soundtrack. You could almost pigeonhole the game with the jump-and-shoot games, if the hero didn't get about by swimming and, instead of a gun, use a bubble-blowing technique borrowed from Bubble Bobble.
Besides its brightly coloured, likeable, smooth-moving and all-round impeccably cuddly presentation, James Pond's trump card is the inventive variety of its missions, all set in the watery element. In the first level, for example, you have to free the crabs before the fishermen come to collect their catch, in the second you guide fish to safety away from nuclear waste dumped from Sellafield, and in the third you blow up an oil rig.
James Pond succeeds where Rainbow Warrior botched it badly, namely in presenting save-our-waters eco ideals subtly and tongue in cheek. The hero's merits aren't quite enough to earn him a place in the classics register alongside Bub and Bob, Quiffy and Kiwi. The genre's standard features, such as secret hollows and shortcuts, are well represented, but somehow the clever tricks lack that one or two hooks that set megagames apart from the mass.
Borrowing a bit from here and a bit from there, James Pond tries to convince and entertain, and manages it reasonably well. At least it clearly beats Cloud Kingdoms and Kid Gloves, Millennium's previous attempts in the difficult field of cuteness.
