Cadaver
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCadaver
1991 KevätCadaverin taustatarina on tuttu: kääpiö rymyää läpi linnan lopullisena päämääränään velhon nitistäminen.
Cadaver eroaa todella edukseen klassisista kasibitti-toimintaseikkailuista. Liikuteltavia esineitä on satoja, ja juoni rikas ja monipuolinen. Suuresti surrealistisia 'pudota piimäpurkki hernekeittoon atomipommin saadaksesi' -pelejä vihaavana Cadaverin järkeenkäyvät ongelmat ilahduttivat, vaikka myöhemmillä tasoilla voidaankin puhua jonkinasteisesta epäreiluudesta. Kun tunnin yrittää ratkoa jotain ongelmaa mahdollisimman kauaslentoisilla tavoilla, niin kyllä se kohottaa egoa kun huomaa ratkaisun olleenkin todella yksinkertainen ja itsestäänselvä.
Käyttöliittymä toimii pääasiassa joystickilla, mitä nyt joskus joutuu paria näppäintä hamuamaan. Ehkä paremmin suunniteltua esineen käyttämistä olisin toivonut.
Cadaverissa hylätään käsiaseet kokonaan, ja kaikki toimivat aseet ovat heittoaseita tai loitsuja. Osumatarkkuus on sitä luokkaa mitä isometriseltä peliltä voi odottaa: ei kehumista, varsinkin kun osumista ei huomaa mistään. Tyhmää kylläkin, ylimääräisiä haarniskoita ja miekkoja kyllä löytyy, mutta niitä ei voi vain käyttää.
Onneksi painopiste on enemmän ongelmanratkaisussa kuin taistelussa. Varsinkin englantilaiset kollegamme moittivat Cadaveria taistelun puutteesta, perusbritti kun ei tunnu voivan elää ilman miljoonan varppi-kuutosella liikkuvan hirviön simultaanihyökkäystä.
Bitmap Brothersien taito pikselinkiduttamisessa on samaa korkeaa tasoa kuin ennenkin. Kokonaisuus on jollei nyt poikkeuksellisen hyvää, niin ainakin erittäin miellyttävää. Samplattuja efektejä on muutama, parhaana hirviöiden eteerinen kuolinhuuto, muuten äänipuoli ei ole kovinkaan hääppöinen.
Kliseilyn Cadaver välttää taitavasti: minkä tappaa, se pääsääntöisesti pysyy kuolleena. Kartta vierailluista huoneista piirtyy automaattisesti ja pelin pystyy myös tallentamaan milloin haluaa. Ominaisuuden pitäisi olla vakio jokaisessa vähänkin monimutkaisemmassa pelissä, mutta kun ei ole. Ylenmääräistä tallentelua rajoittaa se, että operaatio maksaa kerta kerralta enemmän, mikä kismittää askel & tallennus -tekniikan ylikäyttäjiä. Joka tapauksessa painopiste siirtyy samojen ratojen sahaamisesta uusien ongelmien ratkaisuun.
Cadaver on yksi parhaita toimintaseikkailuja aikoihin, ja minä ainakin olen nitkahtanut siihen vakavasti (kerran pari on tullut uskon puute, varsinkin kuuluisan kakkostason lopussa joka ei tuntunut selviävän millään). Lisää!
1991 KevätCadaver's back story is a familiar one: a dwarf barges his way through a castle with the ultimate goal of bumping off a wizard.
Cadaver really does stand out to its advantage from the classic eight-bit action adventures. There are hundreds of objects you can move around, and the plot is rich and varied. As someone who hates supremely surreal 'drop the carton of buttermilk into the pea soup to get the atom bomb' games, I was delighted by Cadaver's sensible puzzles, although on the later levels you could talk of a certain degree of unfairness. When you've spent an hour trying to crack some problem in the most far-fetched ways possible, it really does wonders for your ego to discover that the solution was actually really simple and obvious all along.
The interface runs mainly on the joystick, apart from the odd time you have to grope for a couple of keys. I might have wished for a better-designed way of using objects.
Cadaver abandons hand weapons altogether, and all the weapons that work are thrown weapons or spells. The accuracy is about what you can expect from an isometric game: nothing to boast about, especially as there's no way of telling when you've hit something. Stupidly enough, there are spare suits of armour and swords to be found, but you just can't use them.
Luckily the emphasis is more on problem-solving than on combat. Our English colleagues in particular have slated Cadaver for its lack of combat, since your average Brit apparently can't live without a simultaneous attack by a million monsters moving at warp six.
The Bitmap Brothers' skill at pixel-torturing is of the same high standard as ever. The whole thing is, if not exactly exceptionally good, then at least extremely pleasing. There are a few sampled effects, the best being the monsters' ethereal death scream; otherwise the audio side isn't all that hot.
Cadaver skilfully steers clear of cliche: whatever you kill generally stays dead. A map of the rooms you've visited draws itself automatically, and you can also save the game whenever you like. That feature ought to be standard in every game that's even slightly complicated, but it just isn't. Excessive saving is kept in check by the fact that the operation costs more each time, which irks the over-users of the step & save technique. In any case, the emphasis shifts from traipsing back and forth over the same routes to solving new problems.
Cadaver is one of the best action adventures in ages, and I for one have got seriously hooked on it (once or twice my faith has wavered, especially at the end of the famous level two, which just wouldn't seem to crack). More!
