Tv-Sports: Basketball
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTv-Sports: Basketball
1990 SyksyCinemawaren Tv-Sports-sarja jatkuu, nyt on vuorossa koripallo. Edellinen, amerikkalainen jalkapallo, oli lajinsa parhaimmistoa, eikä Tv-Sports: Basketball tyydy yhtään vähempään.
Peli on tungettu täyteen ominaisuuksia, joita ei ole ennen koripallopeleissä nähty. Ensimmäistä kertaa, ihme kyllä, pelaajien pituuskin vaikuttaa pelitilanteiden lopputuloksiin. Pelaajalla on lisäksi mahdollisuus pelata toista kaveria vastaan tai siten, että kaverukset pelaavat samalla puolella.
Näytösotteluissa on myös mahdollista erillisen lisälaitteen avulla liittää koneeseen neljä joystickiä ja pelata peliä neljästään. Silloin voi valita, pelaavatko kaikki neljä samalla puolella vai kaksi ihmistä/joukkue.
Yksittäiset näytösottelut ovat helpoin tapa päästä peliin käsiksi. Kun aluksi hieman sekavaan pelattavuuteen on totuteltu, voikin siirtyä liigapeleihin.
Liigassa pelaaja valitsee itselleen joukkueen. Joukkueen nimen voi muuttaa, kuten myös pelaajien ja valmentajan nimiä. Joukkueen pelaajien arvoja, kuten nopeutta, kestävyyttä, heittotaitoa ja semmoisia voi muutella, mutta vain tietyissä rajoissa, jotta pelistä ei tulisi liian helppoa. Kun tarvittavat muutokset on tehty, onkin aika siirtyä pelin tiimellykseen.
Pelin aikana voi vaikuttaa pelin vaikeustasoon. Syöttö voi olla tietokoneavustettu tai ei, pelaaja voi pelata koko ajan jotain tiettyä pelaajaa tai sitten aina sitä jolla on pallo ja väsymys voi vaikuttaa pelaajien suorituksiin tai sitten ei. Näitä voi muutella pelin aikana niin monta kertaa kuin haluaa. Liigapeleissä väsymys on aina pelin kulkuun vaikuttava tekijä, kun taas näytösotteluissa pelaajista saa funktionäppäimen painalluksella tehtyä väsymättömiä superpelaajia.
Pelaajien kontrollointi on loogista ja suoraviivaista. Hyökkäys- ja puolustuspäässä pikselidonkkaaja menee sinne minne joystick näyttää, mutta poikkeuksellisesti keskikentän ylityksen aikana pelaaja valitsee joystickin liikkeellä sen pelaajan, joka yrittää päästä vapaaksi. Puolustukseen mentäessä pelaaja valitsee sen vastustajan pelaajan, jota vartioidaan erityisen tarkasti. Tämä taktiikan valinta tuo peliin sitä peräänkuulutettua syvyyttä, jonka ansiosta peliä jaksaa hakata useammankin tunnin putkeen.
Graafisesti peli on luonnollisesti erinomainen. Äänipuoli selittyy hyvin, kun sanotaan, että amerikkalaiset pelintekijät eivät koskaan ole tajunneet käyttää Amigan loistavia audio-ominaisuuksia kunnolla. Alkumusiikki tuo kyllä mieleen jonkin jenkkimainoksen, mutta pelin aikana kaiuttimista tulvii pääasiassa yleisön kohinaa. Pelaajien keskinkertaisesta animaatiosta ja pelin hidastumisesta, kun ruudulla tapahtuu paljon, johtuen pelattavuus ei ole paras mahdollinen. Kummempaa haukuttavaa siitä ei kuitenkaan löydy.
Mahdollisuus pelata peliä joko strategiamaisesti valmentajapelinä tai arcadetyylisenä koriksena (tai jopa niiden sekoituksena) luo vetovoimaa, ja TVSBB:n pariin viitsii palata yhä uudelleen.
Tv-Sports: Basketball olisi ilman Cinemawaren maukasta kuorrutustakin erittäin hyvä koripallopeli. Tällä kertaa kauniin ulkokuoren sisältä löytyy myös maukas sisus.
1990 SyksyCinemaware's Tv-Sports series continues, and now it's basketball's turn. The previous one, American football, was among the best of its kind, and Tv-Sports: Basketball settles for nothing less.
The game has been crammed full of features never before seen in basketball games. For the first time, amazingly enough, even the players' height affects how plays turn out. On top of that, you can play against a friend, or in such a way that the two pals play on the same side.
In exhibition games it's also possible, with the help of a separate add-on, to plug four joysticks into the machine and play the game four at a time. You can then choose whether all four play on the same side or two people per team.
One-off exhibition games are the easiest way to get to grips with the game. Once you've got used to the playability, which is a bit confusing at first, you can move on to league games.
In the league you pick a team for yourself. The team's name can be changed, as can the names of the players and the coach. The team's player ratings, such as speed, stamina, shooting skill and stuff like that, can be tweaked, but only within certain limits so that the game doesn't get too easy. Once the necessary changes have been made, it's time to plunge into the thick of the action.
During the game you can adjust the difficulty level. Passing can be computer-assisted or not, you can control one particular player the whole time or else always whoever has the ball, and fatigue can affect the players' performance or not. You can change these during the game as many times as you like. In league games fatigue is always a factor in how the game goes, whereas in exhibition games a press of a function key turns the players into tireless superplayers.
Controlling the players is logical and straightforward. At the attacking and defending ends the pixel dunker goes wherever the joystick points, but as an exception, while crossing half court you use the joystick to pick which player tries to get open. When dropping back on defence, you pick the opposing player who is to be guarded especially tightly. This choice of tactics gives the game that much-called-for depth which means you'll happily hammer away at it for hours on end.
Graphically the game is, naturally, excellent. The sound is explained well enough by pointing out that American game makers have never figured out how to use the Amiga's brilliant audio capabilities properly. The intro music does bring to mind some Yank TV ad, but during play what floods out of the speakers is mostly crowd noise. Owing to the players' mediocre animation and the game slowing down when there's a lot happening on screen, the playability isn't the best it could be. Beyond that, though, there's not much to knock it for.
Being able to play either as a strategy-style coaching game or as arcade-style hoops (or even a mix of the two) gives it real appeal, and TVSBB is something you'll want to come back to again and again.
Even without Cinemaware's tasty icing, Tv-Sports: Basketball would be a very good basketball game. This time the pretty outer shell has a tasty filling inside as well.
