Thunderstrike
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyThunderstrike
1990 SyksyMillenium on mielenkiintoinen firma, jonka pelit eivät koskaan lipsu kuin korkeintaan keskinkertaista paremmiksi, mutta toisaalta eivät nouse megapelisarjaan. Melkein megoihin kuuluu Thunderstrikekin.
Tekosyy on vanha kunnon 'tulevaisuuden TV-show' -perusjuoni. Itse pelikin on nopeasti määritelty: vektorigraafinen ampumapeli, maustettu Viruksella ja Defenderillä.
TV-tähtikandidaatti voi valita viidestä eri lailla käyttäytyvästä aluksesta. Periaate on yksinkertainen. Kentällä on vaihteleva määrä omia tukikohtia, joita pitää varjella, ja vihollisen tukikohtia, joita pitää tuhota. Jälkimmäiset generoivat uusia vihollisia, joten kannattaa pistää ne tappolistan kärkeen. Tuhottu vihollisalus saattaa jättää jälkeensä kapselin, jonka onnistunut keräys palkitaan tuplatulella, voimakkaammilla ammuksilla, suojapalleroilla, lisäkilpienergialla tai turboboosterilla. Vikkelään liikkumiseen löytyy ojaverkoston näköinen kuljetusjärjestelmä.
Kun vihollistukikohdat ja vihollisalukset on tuhottu, erä on selvä ja voitonkierteen jälkeen siirrytään seuraavaan erään. Tässä välissä pelaajan alusta modifioidaan. Jos yksikin oma tukikohta on tuhoutunut, rampautetaan alusta mutta jos osumaprosentti on tarpeeksi korkea, sitä parannetaan.
Thunderstrikessä lennetään fraktaalivektorimaisemassa ja kuvakulma on aluksen ulkoa Viruksen tyyliin. Gimmick onkin se, että oma alus näkyy kamerassa, joka ei nopeassa lentelyssä ehdi pysyä perässä aiheuttaen "mielenkiintoisia" tilanteita mitä tulee tähtäämiseen. Onneksi osuma-alue vihollisiin on varsin kiltti, joten suurin ongelma on osua lisävarustemoduleihin. Kuolema seuraa jos katsojat kyllästyvät, kaikki omat tukikohdat tuhotaan tai suojakentistä loppuu puhti.
Grafiikka on riittävän nopeaa, mutta äänipuoli on luvattoman aneemista. Onkohan pikku bugiveitikka lipsahtanut sekaan, sillä oma alus pystyy ilman ongelmia vaipumaan maan alle.
Thunderstrikessä ei ole mitään muuta vikaa kuin samankaltaisuus kentästä toiseen. Millenium osuu jälleen lähemmäksi huippupeliä.
1990 SyksyMillenium is an interesting company whose games never slip any lower than better than average at the very worst, but on the other hand never rise into the mega-game league. Thunderstrike too belongs among the almost-megas.
The excuse is the good old 'TV show of the future' stock plot. The game itself is quickly defined too: a vector-graphics shoot-'em-up, seasoned with Virus and Defender.
The aspiring TV star can choose from five ships that each behave differently. The principle is simple. Each level has a varying number of your own bases, which you have to protect, and enemy bases, which you have to destroy. The latter generate new enemies, so it pays to put them at the top of your hit list. A destroyed enemy ship may leave behind a capsule, and successfully collecting it is rewarded with double fire, more powerful shots, shield orbs, extra shield energy or a turbo booster. For zipping about quickly there's a transport system that looks like a network of ditches.
Once the enemy bases and enemy ships have been destroyed, the round is won, and after a victory roll you move on to the next round. In between, the player's ship gets modified. If even one of your own bases has been destroyed, the ship is crippled, but if your hit percentage is high enough, it's upgraded.
In Thunderstrike you fly over a fractal vector landscape, and the viewpoint is from outside the ship, Virus-style. The gimmick is that your own ship is seen through a camera that can't keep up during fast flying, causing "interesting" situations as far as aiming goes. Luckily the hit area on enemies is pretty forgiving, so the biggest problem is hitting the add-on modules. Death follows if the viewers get bored, all your own bases are destroyed, or your shields run out of puff.
The graphics are fast enough, but the sound side is inexcusably anaemic. I wonder whether a cheeky little bug has slipped in, since your own ship can sink underground without any trouble.
There's nothing else wrong with Thunderstrike except the sameness from one level to the next. Millenium once again lands closer to a top game.
