Renaissance
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRenaissance
1990 SyksyMitä kummaa, Space Invaders 90-luvulla? Ja vielä kolme muutakin argeologista arcadelöydöstä, Megapede, Draxians ja Rockstorm.
Space Invaders on vanha tuttu, samoin Rockstorm, jonka nimi tosin oudoksuttaa, sillä kyseessä on tavallinen Asteroids. Ja jos et tiedä mikä on Asteroids, niin kerrotaan sitten, että kyseessä on se klassinen kolmioaluksen pyörittely, jossa pilkotaan kiviä puoliksi, sitten edelleen pienemmiksi, ja lopulta avaruuspölyksi.
Draxians on hyvin SI:n tapainen ja muistan itsekin sitä joskus pelanneeni: ruudun yläreunassa on vihollisrypäle, josta erkanee hyökkäykseen yksilöitä ja muodostelmia. Megapede on joukon oudoin, mutta onpa sekin nähty jopa kuusnelosessa kauan kauan sitten nimellä Exterminator. Siinä on ruudun alemmassa puoliskossa liikkuva tykki ja pienten tuhottavien palleroiden täyttämä pelikenttä, jossa luikertelee matoja ja muita pikkunilviäisiä.
Ensimmäiseksi herää kysymys, mitä järkeä pelejä on julkaista edes kokoelmana, kun esimerkiksi Space Invadersista ja Asteroidsista on tehty runsaasti laadukkaita PD-versioita. Paketin juju on näköjään siinä että, kaikista peleistä on autenttinen ja uusittu versio. Tarkoituksena on kai osoittaa, että 'tällaista tehtiin kymmenen vuotta sitten, näin pitkälle nykyisin ollaan päästy'. Tämän paketin perusteella ei kovinkaan pitkälle, sillä ainoa ero on nykyaikaistettu grafiikka ja pari uutta ideaa.
Jostain kumman syystä huomasin pelaavani paljon mieluummin autenttisia versioita. Ilmeisesti siksi, että 'parannellut' viritelmät ovat pelkästään tylsiä, kun taas alkuperäisissä on sentään charmikasta ajan patinaa. Niiden autenttisuus on kylläkin hieman kyseenalaista, sillä esimerkiksi Asteroidsissa, tai siis Rockstormissa, aluksen inertia on toteutettu oudon tönkösti.
Parasta antia on David Whittakerin musiikki, vaikka ei mestari tällä kertaa kovin kummoiseen saavutukseen yllä.
Varmasti monia kiinnostaa saada kokoelmaansa alkuperäisen näköisiä klassikoita, mutta yhtä hyvin pelitaloa voisi tökkäistä tikulla silmään, kun näin härskisti vanhoja muistelee.
1990 SyksyWhat on earth, Space Invaders in the nineties? And three more archaeological arcade finds on top of that: Megapede, Draxians and Rockstorm.
Space Invaders is an old familiar face, as is Rockstorm, although its name is a bit baffling, since it's plain old Asteroids. And if you don't know what Asteroids is, then let us tell you: it's that classic spinning-a-triangle-ship affair where you split rocks in half, then into smaller pieces still, and finally into space dust.
Draxians is very much like SI, and I remember playing it myself at some point: at the top of the screen there's a cluster of enemies, from which individuals and formations peel off to attack. Megapede is the oddest of the bunch, but even it was seen on the Commodore 64 long, long ago under the name Exterminator. It has a gun moving about the lower half of the screen and a playfield full of little destructible blobs, with worms and other little molluscs wriggling through it.
The first question that springs to mind is what sense there is in releasing these games even as a compilation, when there are loads of quality PD versions of, say, Space Invaders and Asteroids. The package's gimmick is apparently that every game comes in both an authentic and a remade version. The idea is presumably to show that 'this is what they made ten years ago, and this is how far we've come today'. Judging by this package, not very far, since the only difference is modernised graphics and a couple of new ideas.
For some strange reason I found myself much preferring to play the authentic versions. Presumably because the 'improved' contraptions are just plain dull, whereas the originals at least have the charming patina of age. Their authenticity is a little questionable, mind you, since in Asteroids, or rather Rockstorm, for instance, the ship's inertia is implemented oddly stiffly.
The best thing on offer is David Whittaker's music, although this time the maestro doesn't reach any great heights.
Plenty of people will surely be interested in getting original-looking classics into their collections, but you might just as well poke the software house in the eye with a stick for trading on old memories this shamelessly.
