Myth
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMyth
1990 SyksyKuusnelostelijoita on alkanut kiusata pula kiinnostavista uutuuksista. Mutta ei hätää, System 3 kirmaisee sankarillisesti näyttämölle ja ojentaa silkkisellä tyynyllä Mythin.
Peli alkaa lupaavasti upealla Maniacs of Noisen musiikilla ja digitoidulla sanoilla: "Welcome to Myth". Ensivaikutelma senkun vain paranee, kun ensimmäisen tason latauduttua saa ihastella maineikkaan Bob Stevensonin tyylittelemää hämärää luolaholvia, jonka pohjalla velloo helvetillinen liekkimeri.
Aluksi aseettoman sankarin on ryhdyttävä epätoivoiseen nyrkkitappeluun luurankojen ja vihreiden pikkumenninkäisten kanssa, jotta saisi anastettua miekan ja tulipalloja. Mutta tien tukkeena on Chimera, leijonanpäinen, vuohenvartaloinen ja käärmehäntäinen sekasikiö, johon tepsii ainostaan paholaisen atrain. Ohjekirjanen vihjaisee ystävällisesti, että pimeyden ruhtinaan manaamiseen tarvitaan paljon käristettyjä luita. Seuraavassa kentässä päästään haukkaamaan raitista ilmaa antiikin kreikkaan ja samalla selviää millainen on nymfin suudelma (tappava). Sitten onkin vuorossa ensimmäisen tason loppukohtaus, jossa loikitaan hämyisästi valaistun pilaririvistön päällä ja tutustutaan käärmehiuksisen medusan kuolettavaan katseeseen. Neidiltä irrotetaan kohteliaasti pää hartioilta ja kokeillaan katsekontaktia lopussa odottavaan kolmipäiseen lohikäärmeeseen.
Jatkossa seuraa yhä uusia myyttisiä maisemia, joista löytyy paljon oivaltavaa ideointia. Pelattavuuttakaan ei ole unohdettu, sillä mainiosti animoidulla sankarilla on poikkeuksellisen näppärä liikevalikoima, johon kuuluu esimerkiksi kolme erilaisia hyppyä. Pelaamista saa aina jatkaa viimeisestä ruudusta, mikä on ilahduttava ominaisuus useassa osassa ladattavassa pelissä.
Valitettavasti peliin on lipsahtanut pieni bugi. Jos menettää kaikki elämät ensimmäisessä kentässä, uloskäyntiä vartioivan hirviön pää saattaa kadota eikä sitä voi enää tuhota. Onneksi töppäys on alussa, mutta ylimääräinen latailu on silti harmittavaa.
Myöhemmillä tasoilla peli muuttuu hieman liian turhauttavaksi eikä se muutenkaan säilytä alun korkeata tasoa, mutta siitäkin huolimatta Myth on kuusnelosen mätkimispelien parhaimmistoa.
1990 SyksyCommodore 64 owners have started to be plagued by a shortage of interesting new releases. But never fear: System 3 bounds heroically onto the stage and presents Myth on a silken cushion.
The game gets off to a promising start with superb music by Maniacs of Noise and the digitised words: "Welcome to Myth". The first impression just keeps getting better when, once the first level has loaded, you get to admire a gloomy cavern vault styled by the renowned Bob Stevenson, at the bottom of which a hellish sea of flames surges.
To begin with, the unarmed hero has to launch into a desperate fistfight with skeletons and little green goblins in order to swipe a sword and fireballs. But blocking the way is the Chimera, a lion-headed, goat-bodied, snake-tailed mongrel monstrosity against which only the devil's trident works. The instruction booklet kindly hints that summoning the prince of darkness takes lots of charred bones. The next level lets you grab a breath of fresh air in ancient Greece, and at the same time you find out what a nymph's kiss is like (deadly). Then it's time for the first level's finale, where you leap about on top of a dimly lit row of pillars and get acquainted with the lethal gaze of the snake-haired medusa. The young lady's head is politely detached from her shoulders, and eye contact is then tried out on the three-headed dragon waiting at the end.
After that come ever more mythical landscapes, with lots of inspired ideas in them. Playability hasn't been forgotten either, since the splendidly animated hero has an unusually nifty repertoire of moves, including, for example, three different jumps. You can always carry on playing from the last screen, which is a welcome feature in a game that loads in several parts.
Unfortunately a little bug has slipped into the game. If you lose all your lives on the first level, the head of the monster guarding the exit may vanish, and then it can no longer be destroyed. Luckily the blunder is right at the start, but the extra loading is still annoying.
On the later levels the game gets a bit too frustrating, and it doesn't otherwise keep up the high standard of its opening either, but even so Myth is among the very best bash-'em-ups on the Commodore 64.
