Crack Down
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCrack Down
1990 SyksyKommandoaiheet ovat kolikkopelien varminta ideavarastoa, kun tekijöille tulee sellainen inhottava "jotain tarttis keksiä" -tunne. Segan kahden pelattava Crack Down on Ikari Warriorsin sukuinen, paitsi että ruutu on jaettu pystysuorasti kahteen osaan, joissa kaverukset Ben ja Andy kumpikin omalla tahollaan tekevät salaattia pahan Tohtori K:n aivopestyistä joukoista.
Ylhäältä kuvatuissa sokkeloissa on tarkoituksena asettaa muutama aikapommi ja livahtaa sitten vikkelästi tiehensä. Miekkoset osaavat hiippailla myös selkä tiiviisti seinää vasten, mikä onkin hyvä taito kapeiden kujien luotisateessa. Aseina ovat kanuuna ja konekivääri, joita käytetään tässä järjestyksessä kunnes ammukset loppuvat. Superpommeilla voi lakaista maahan koko komppanian. Sitten jäljellä onkin enää nyrkki ja isonumeroinen maihinnousukenkä.
Ensimmäinen silmiinpistävä seikka on näkyvän alueen pienuus. Apuna on tutka, mutta harvemmin sitä ehtii vilkuilla. Vihollisen päästessä lähietäisyydelle, mitä onkin vaikea välttää, sankari alkaa automaattisesti sohia nyrkeillä, yleensä ilmaan. Tavallaan vihollisia ympäröi kuollut alue, jossa ei voi tehdä mitään. Kun näihin lisätään vielä nopea tempo ja jatkuvasti uusiutuvat sotamiesreservit, ei ole ihme, että aloitteluvaiheessa kuolema koittaa parin sekunnin välein.
Vaikeudesta huolimatta alkupään kenttiin rutinoituu nopeasti, myöhemmissä kentissä onkin jo pahasti helisemässä, jos kakkospelaajaa ei ole antamassa tulitukea. Välillä tulee suorastaan tunne, ettei pelaajalle anneta mitään mahdollisuuksia.
Ulkoisesti pelin on siloitellun tuntuinen: grafiikka on värikästä, toimintaelokuvamusiikki menevää ja jopa vieritys on melko siedettävää. Pelattavuudessa ei ole aivan ylletty kolikkopelien tasoiseen sulavuuteen, mutta kyllä CD:tä silti kakistelematta pelailee, ainakin jonkin aikaa.
Crack Down ei paljon juonellaan mässäile - tehtävänä on tuhota pahan Tohtori K:n linnake asettamalla jokaiseen sen kuudestatoista tasosta kolme pommia ennalta määrättyihin paikkoihin ja siirtymällä seuraavaan tasoon ennen kuin ne räjähtävät.
Peliä voi pelata kaksikin pelaajaa yhtä aikaa yhteistyössä, lähinnä Gauntletin tyyliin ammuskellen vihollisia, availlen arkkuja ja (tietysti) asettaen pommeja. Arsenaalista löytyy raskaamman singon lisäksi konekivääri ja kasa kranaatteja. Tavaraa saa lisää jos sellaista sattuu löytämään levällään olevista arkuista. Myös käsitaistelu onnistuu, jos vihollinen pääsee liian lähelle.
Pelaajat voivat myös tavallisen liikkumisen ja sotimisen lisäksi painautua seinää vasten, mikä suojaa suojaa paremmin vihollisten ammuksilta. Yllättävää kyllä, Crack Downin pieniin vihollispriteihin on saatu suhteellisen paljon tekoälyä - ilmestyttyään ensin pelialueelle ne vilkuilevat ympäriinsä etsien pelaajaa - jos tällaista ei näy, ne lähtevät partioimaan ympäristöään. Viholliset eivät myöskään näe kuin eteenpäin joten niiden yllättäminen selustasta on aivan mahdollista.
Vaikka Crack Down ei ole erityisen monipuolinen, sitä pelaa silti mielellään, hyvien musiikkien säestämänä. Pelaaminen on tarpeeksi vauhdikasta ja haastetta on riittävästi liimaamaan pelaaja tuoliinsa kohtuullisen pitkäksi aikaa. Gauntletista pitäville samantyylistä vähän lisää, paremmassa ulkokuoressa.
1990 SyksyCommando themes are the coin-op makers' safest store of ideas whenever they get that nasty "gotta come up with something" feeling. Sega's two-player Crack Down is related to Ikari Warriors, except that the screen is split vertically into two halves, in which the buddies Ben and Andy, each in his own half, make mincemeat of the evil Doctor K's brainwashed troops.
In the top-down mazes the aim is to plant a few time bombs and then nip smartly off out of there. The chaps can also sneak along with their backs pressed tight against the wall, which is a handy skill indeed in the hail of bullets in the narrow alleys. The weapons are a cannon and a machine gun, used in that order until the ammo runs out. With the super bombs you can flatten a whole company. After that all you have left is your fist and a combat boot in a very large size.
The first thing that strikes you is how small the visible area is. There's a radar to help, but you rarely have time to glance at it. When an enemy gets in close, which is hard to avoid, the hero automatically starts jabbing with his fists, usually at thin air. In a way the enemies are surrounded by a dead zone in which you can't do anything. Add to this a fast pace and endlessly replenishing reserves of soldiers, and it's no wonder that while you're still learning, death comes every couple of seconds.
Despite the difficulty you quickly get into the routine of the early levels, but in the later ones you're in serious trouble if there's no second player to give covering fire. At times you get the downright feeling that the player isn't being given any chance at all.
On the outside the game feels polished: the graphics are colourful, the action-movie music is catchy and even the scrolling is fairly tolerable. The playability doesn't quite reach coin-op levels of smoothness, but you'll still play CD without a grumble, at least for a while.
Crack Down doesn't exactly wallow in plot - the task is to destroy the evil Doctor K's stronghold by planting three bombs in predetermined places on each of its sixteen levels and moving on to the next level before they go off.
The game can even be played by two players at once, cooperatively, mostly in the style of Gauntlet: shooting enemies, opening chests and (of course) planting bombs. Besides a heavier bazooka, the arsenal contains a machine gun and a pile of grenades. You can get more gear if you happen to find some in the chests lying scattered about. Hand-to-hand combat is also possible if an enemy gets too close.
Besides ordinary moving and fighting, the players can also press themselves against a wall, which protects them better from enemy fire. Surprisingly enough, a relatively large amount of artificial intelligence has been packed into Crack Down's small enemy sprites - on first appearing in the play area they glance around looking for the player - and if there's none to be seen, they set off to patrol their surroundings. The enemies also only see straight ahead, so taking them by surprise from behind is perfectly possible.
Although Crack Down isn't especially varied, you still enjoy playing it, accompanied by good music. The action is fast enough and there's enough challenge to glue the player to their chair for a reasonably long time. For those who like Gauntlet, a bit more of the same sort of thing, in a better wrapping.
