Castle Master
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCastle Master
1990 SyksyJo kolme Freescape-peliä on nähnyt päivänvalon, joten luulisi kyseisen kolmiulotteisen systeemin olevan aikansa elänyt. Vielä mitä, Incentive läimäyttää pöytään Super Freescapen, jolla bittimaisemiin saadaan entistä enemmän uskottavuutta. Total Eclipsessä tutkittiin pyramidin sisuskaluja, Castle Masterissa on vuorossa keskiaikainen linna, jonne sekopäinen Magister-velho on vanginnut puolikkaan pelaajan sielusta.
Pelialue on todellakin Linna eikä pelkästään sarja sokkeloisia käytäviä. Heti ensi sekunneista alkaen pelin näennäistodellisuus käy päälle niin vahvana, että kaikki epäolennainen monitorin raamien ulkopuolella lakkaa olemasta. Aluksi ihastellaan kaunista fasadia, sitten marssitaan sisään laskusiltaa pitkin, piipahdetaan sisäpihalla tutustumassa hevostalleihin ja kirkkoon, kiipeillään kierreportaissa, harhaillaan maanalaisissa katakombeissa ja niin edelleen. Turistikierroksella myös selviää, että edellinen omistaja ei ole liiemmin kunnioittanut historiallista arkkitehtuuria. Linnasta löytyy jopa uima-allas ja moderni kylpyhuone, jossa on miesten ja naisten vessa sekä lavuaari kullatuilla hanoilla.
Linnaan on mahdutettu tavattomasti toimivia yksityiskohtia, joista suurimman osan tehtävänä on pelkästään hauskuuttaa pelaajaa. Esimerkiksi WC-pytyn voi huuhdella ja sepän ahjoa voi hehkuttaa vääntämällä palkeista. Tärkeämpää on tietysti ongelmien ratkominen. Suurin osa on sitä tavanomaista avaimien etsintää ja henkiolentojen kivittämistä, mutta mahtuu mukaan myös loogisia pikku pähkinöitä: painellaan nappeja, kokeillaan herkulesmaisia voimia, tönäistään jotain estettä oikeasta kohdasta ja sen sellaista. Tällainen Dungeon Masterin tyylinen suoraviivaisuus on siitä hyvä piirre, että älyä ratkaisevampi hyve on pelaajan uteliaisuus ja sinnikkyys.
Ympäristön mutkikkuudesta huolimatta grafiikan päivitysnopeus on saatu pumpattua juuri sellaiselle tasolle, että enimmän osan ajasta siihen ei kiinnitä mitään huomiota. Häiritsevämpää on karkeanpuoleinen ohjaus, jonka tekee erityisen epämukavaksi hiiren tavaton herkkyys ja liikkumiseen käytettävän ikonin epämukava muotoilu. Tämäkin kiukuttelun aihe katoaa siinä vaiheessa, kun saa haltuunsa magiaa, jonka avulla voi singahdella suoraan oviaukosta toiseen.
Pelin heikoin lenkki on vajaatehoinen äänipuoli. Musiikki ei säväytä tarpeeksi ja tehosteetkin ovat aika rosoisia. Mainittakoon vielä, että linnan seinille ripustetut kiusoittelevat vihjeet ja ohjekirjasen hullunhauskan runon on kirjoittanut Mel Croucher, peliteollisuuden Grand Old Man.
Vie joltisenkin tovin ennen kuin linnan sokkelot on kolunnut etu- ja takaperin. Senkin jälkeen voi yrittää tavoitella enimmäispistemäärää ja kokeilla pelaamista vastakkaisen sukupuolen hahmossa. Rehellisesti sanottuna aloin jo epäillä Freescapen elivoimaa, mutta Castle Master huuhteli ennakkoluulot syvimpien katakombien viemäreihin. Oudon interiöörin nuuskiminen ei ole ollut näin hauskaa sitten Dungeon Masterin, sitä paitsi kylkiäisenä saa ikioman linnan naurettavan halvalla.
1990 SyksyThree Freescape games have already seen the light of day, so you'd think the three-dimensional system in question had had its day. Not a bit of it: Incentive slaps Super Freescape down on the table, bringing more credibility than ever to the pixel landscapes. In Total Eclipse you explored the innards of a pyramid; in Castle Master it's the turn of a medieval castle, where the crackpot wizard Magister has imprisoned half of the player's soul.
The playing area really is a Castle and not just a series of mazy corridors. From the very first seconds, the game's virtual reality takes hold so strongly that everything irrelevant outside the monitor's frame ceases to exist. First you admire the handsome facade, then you march in across the drawbridge, pop into the courtyard to take a look at the stables and the church, clamber up spiral staircases, wander about the underground catacombs, and so on. The sightseeing tour also reveals that the previous owner didn't have much respect for historic architecture. The castle even has a swimming pool and a modern bathroom with gents' and ladies' toilets and a washbasin with gold-plated taps.
An enormous number of working details have been squeezed into the castle, most of which are there purely to amuse the player. For example, you can flush the toilet, and you can make the smith's forge glow by working the bellows. More important, of course, is solving the problems. Most of them are the usual business of hunting for keys and stoning spirits, but there's room for some little logic nuts to crack as well: pressing buttons, trying out Herculean strength, giving some obstacle a shove in the right spot, and that sort of thing. This Dungeon Master-style straightforwardness is a good trait in that the player's curiosity and perseverance are more decisive virtues than brains.
Despite the intricacy of the surroundings, the graphics update rate has been pumped up to just the level where most of the time you don't pay it any attention at all. More bothersome are the rather crude controls, made especially uncomfortable by the mouse's tremendous sensitivity and the uncomfortable design of the icon used for moving. Even this cause for grumbling disappears once you get hold of magic that lets you zip straight from one doorway to another.
The game's weakest link is its underpowered sound. The music doesn't thrill enough and the effects are pretty rough too. It should also be mentioned that the teasing clues hung on the castle walls and the hilarious poem in the manual were written by Mel Croucher, the Grand Old Man of the games industry.
It takes a good long while before you've combed the castle's labyrinths forwards and backwards. Even after that you can go for the maximum score and try playing as a character of the opposite sex. To be honest, I was already beginning to doubt Freescape's vitality, but Castle Master flushed my prejudices down the sewers of the deepest catacombs. Nosing around a strange interior hasn't been this much fun since Dungeon Master, and what's more, you get a castle of your very own thrown in for a ridiculously low price.
